Taas se tuputtaa tota terveellistä elämäntapaansa

Kun oma arki ja elämäntapa meni uusiksi tuossa jokunen vuosi sitten, elin tovin jonkinlaisessa hurmostilassa. Pää vilisi erilaisia proteiinireseptejä, kaapit täyttyivät kirjavista treenivaatteista ja päivän aikataulut pyörivät treenien ympärillä. Tunsin oloni jotenkin niin valveutuneeksi ja ylennetyksi: ihan kuin olisin saanut kutsun jonkinlaiseen VIP-kerhoon. Täytin itseäni uudella tiedolla: mitä pitää syödä ja mitä ei, kuinka usein kannattaa liikkua ja mitä tarkoittaa makrojakauma. Ahmin kokemuksia laihdutuksesta, tuijotin fitness-kisaajien kuvia ja opettelin ulkoa elintarvikkeiden tuoteselosteita. Olin niin kuplassa ja mikäs siinä; hyvä kuplahan se oli. Toki vähän radikaali mutta hyviin tuloksiin se johti.

Tätä hurmostilaa olen koittanut myös tartuttaa muihin. Mulla on ollut niin äärettömän onnistunut fiilis ja hyvä olo, että olen puhtaasti halunnut varsinkin läheisteni kokevan jotain samantapaista. En kuitenkaan ole ihan varma, onko tämä hyvä idea.

Välillä pelkään, että musta on tullut paasaaja. Kannustan lenkkeilemään, valitsemaan lounaspöydässä parempia sapuskoja, neuvon laittamaan terveellisempää ruokaa. Periaatteessa kai hyviä asioita, mutta huomaankohan itse missä menee se raja? Kuinka paljon saa toista “kannustaa” muuttaamaan tapojaan, varsinkin jos toinen ei ole sitä pyytänyt?

En mä nyt kenenkään kakkupaloja laske. Mutta sellaista pientä toiseen suuntaan tönimistä tulee kyllä harrastettua varsinkin lähipiirissä. Itse olen ajatellut tämän tsemppaamisena, ehkä jonkinlaisena herättelynä. Mutta entä jos se toinen kokeekin sen ahdistavana ja loukkaavana? Ärsyttäähän muakin, jos joku toistuvasti tuputtaa mulle omia elämäntapojaan. Liikunnallisuuteen, terveyteen ja elämäntapoihin jotenkin koetaan helposti oikeutta puuttua. Sehän on toisesta välittämistä – kertoa, että hei toi karkin syönti ei tee hyvää sun verensokerille. Tai sanoa, että harrastamalla liikuntaa noi sun selkäkivut vois helpottaa.

Ja sitten taas toisaalta, onko just hyvä että joku vähän ravistelee? Jopa vähän loukkaa? Itse ainakin tarvitsen usein sellaista vähän tehokkaampaa herätystä, jotain joka syöpyy mieleen. Sellainen rakkaudella annettu mutta sopivasti sieluun uppoava pieni piikki toimii paljon paremmin kuin lässynlässyn.

Tähän varmaan tarkemmin vastauksen osaisi antaa juuri ne läheiset, jotka tätä multa saa kestää. Mutta miten noin yleisesti: onko ok jakaa terveyteen ja hyvinvointiin liittyvää hurmostaan toisille? Saako vaikkapa huonoista ruokailutottumuksista huomauttaa, jos on huolissaan toisesta ja oikeasti haluaa vaan jakaa toiselle parempaa tietoa? Ja mä nyt tarkoitan tällä sellaista parempaan elämäniloon ja -laatuun tähtävää ohjaamista, en esimerkiksi ylipainosta huomauttelua.

Ärsyttääkö ne besserwisserit, jotka paasaa terveellisistä elämäntavoista? Vai onko just hyvä, että joku ravistelee välillä?