Kulta sinusta on tullut pullukka – saako parisuhteessa lihoa?

Vähän pelottaa tähän aiheiseen tarttua, tämä kun tuntuu olevan aika tunteita herättävä aihe. Mutta koska tämäkin omaa elämää koskettaa, niin tartumpa kuitenkin!

Niin. Saako parisuhteessa lihoa?

Kun kaksi ihmistä kohtaa ensi kertaa, on ulkonäöllä kohtalaisen suuri merkitys siihen, syttyykö kipinä vai ei. Jos joku nyt väittää, ettei sillä ole mitään merkitystä niin onneksi olkoon – olet jalompi ihminen kuin suurinosa väestöstä. Vaikka lopulta rakastuisimmekin persoonaan, on ulkoinen habitus kuitenkin osa ensivaikutelmaa. Ja onhan sillä ulkokuorella väliä myöhemmässäkin vaiheessa vaikka toki sen merkitys vähenee.

Harva meistä kuitenkaan pysyy samannäköisenä ja -laisena kuin ensitreffeillä. On ihan luonnollista muuttua ja vanhentua eikä rakkauden pitäisi jäädä jumiin menneisyyteen. Mutta minkä verran muutosta on ok? Saako pitkät hiukset leikata lyhyiksi? Jos ennen on pukeutunut naisellisesti, saako tyyliä vaihtaa androgyyniin? Jos ei ennen tykännyt matkustaa, saako tulevaisuudessa haaveilla maailmanympärysmatkasta? Jos tavatessa oli urheilullinen pyykkilautavatsainen misukka, saako nyt olla makkaramahainen sohvaperuna? Missä menee raja ja onko sellaista?

Äkkiä sanoisin, että tietenkin toinen saa lihoa ja toisen ei parane tähän puuttua. Jokainen vastaa omasta kehostaan eikä kellään muulla ole siihen mitään nokan koputtamista. Mutta on toisaalta hassua, että ylipaino saa häiritä itseä mutta ei sitä kumppania. Miksi puolisolta edellytetään jotenkin armollisempaa silmää muuttuneelle ulkonäölle, jos samaan aikaan itse yökkää peilin edessä? Ja jos tilanne olisi toisin päin; osaisinko itse todella olla välittämättä puolisolle kertyvästä lisämassasta? Nyt en sitten puhu muutamista kiloista vaan ihan reilusta kertymästä, kuten itselle kävi.

Parisuhteita on toki erilaisia. Toisille lihominen saattaa olla isokin asia ja taas toisille aika mitäänsanomaton. Ja erikseen tietty kaikki luonnollisista syistä johtuvat kuten iän ja raskauksien tuomat muutokset, näihin ei oikeasti kellään saa olla sanottavaa. Niin tai näin, toisen ulkonäkö ei koskaan saisi olla kiusaamisen tai haukkumisen kohde. Tykätä ei tarvitse, mutta henkisen väkivallan käyttö ja painostus johonkin tiettyyn ulkonäkölaatikkoon on julmaa.

Omassa parisuhteessani ylipaino oli ja ei ollut iso asia. Mies ei koskaan ole kommentoinut ulkomuotoani pahalla, ehkä joskus riidan keskellä jonkun kommentin sanonut mutta ei mitään niin vakavaa, että esimerkiksi muistaisin mitä on sanonut…Toisaalta taas laihtumisen jälkeen on maininnut nykyisen ulkomuodon miellyttävän enemmän, joten kyllä se ylipaino varmaan häntäkin häiritsi. Enemmän meillä on keskusteltu painoon liittyvästä aktiivisuudesta; kuinka lihavana ei jaksa eikä kykene ja taas hoikempana on energisempi ja elävämpi. Ylipaino kun tosiaan ei vaikuta vain ulkonäköön vaan määrittelee paljon myös arkea. Ja näin kun mies on tuollainen urheilullinen elohiiri, on munkin energisyydellä merkitystä parisuhteelle.

Joskus olen tuntenut jopa pientä pettämisen tuntua, kun en olekaan antanut toiselle sitä minkä alttarilla olen luvannut. Reppana luuli saavansa ihan toisenlaisen paketin, kuin mikä lopulta sitten kääreiden alta paljastui. Olenko “velvollinen” ylläpitään tiettyjä raameja itsessäni? Voinko olettaa toisen rakastavan edelleen, vaikka muuttuisin ihan toisennäköiseksi ihmiseksi? Jos olisin itse tyytyväinen muuttuneeseen itseeni, olisi helppoa käskeä toista hyppäämään kaivoon mielipiteidensä kanssa. Mutta jos itsekään ei ole tyytyväinen, pitääkö toisen olla?

Käytännössä varmaan moni mies on lojaali vaimolleen (tai vaimo miehelleen tai mies miehelleen, mitä näitä nyt on) eikä anna kilojen kaataa yhdessä mahdollisesti vuosikymmeniä rakennettua venettä. Kukaan itsesuojeluvaistolla varustettu mies ei myöskään kerro vaimon kilojen häiritsevän ja hyvä niin, harva vaimo varmaan kestäisi kuulla totuutta. Tai itse en ainakaan kestäisi. Ja voihan se oikeasti ollakin niin, ettei ne todellakaan häiritse. Ehkä koko ajatus on vain osa naisten kehittämää itsetuntokompleksia. Monesti kuitenkin sille puolisolle on oikeasti tärkeämpää iloinen ja onnellinen vaimo eikä niinkään kasvanut persauksen koko.