14.10.2018

Teetkö hyvän ensivaikutelman?

Aina välillä kuulen kommentia siitä, kuinka mä olen ihan erilainen ihminen verrattuna musta saatuun ensivaikutelmaan. Oon aina vähän hämilläni tästä, millaisena mut sitten kuvitellaan?

Jokin aika sitten juteltiin ystävän kanssa siitä, miten me aikoinaan ystävystyttiin. Totesin, että alunperin sain vähän erilaisen vaikutelman hänestä ja hän kertoi saaaneensa saman musta. Vaikutan kuulemma helposti vähän sulkeutuneelta, sellaiselta vaikeasti lähestyttävältä. Mun sisko hokee mulle tätä samaa, että olen uusien ihmisten ja tilanteiden edessä monesti rajoittunut ja hiljainen. Täh? Jaa minä vai?

“Hei nyt toi puhuu mulle! Mitä mä sanon takaisin?”

Kunnes sitten. Tänään jouduin tilanteeseen, jossa mulle kommentoitiin yllättäen jotain ihan small talk -tyylistä. Sellaista, että siihen olisi voinut heittää luontevasti jotain kivaa takaisin ja kenties aloittaa vaikka keskustelun. Mutta ei! Meikä veti aivan jäihin ja aivot raksuttivat tuhatta ja sataa – mitä mä vastaan?! Suusta sitten töksähti vähän turhankin kapea kommentti ja se keskusteluntynkä tyssähti sitten siihen. Mietin hetken, voinko jotenkin pelastaa nahkaani ja jatkaa juttua mutta ei, peli oli menetetty. Varmasti vaikutin tympeältä, kun torppasin hetken yhdellä lauseella. Hienoa Henna, näin sitä toimitaan sosiaalisissa tilanteissa! Ehkä siis mä oikeasti annan itsestäni väärän mielikuvan.

Yliajatteleminen ja yliavoimuus – kumpikaan ei ole hyvä lähtökohta

Mä monesti yliajattelen. Murehdin millaisen vaikutelman mä annan ja koitan jotenkin siistiä itseäni. Laitan sellaisen rajoittimen aivojen ja suun välille, etten vahingossakaan sanoisi mitään typerää. Lopputuloksena on, että vaikutan ihan joltain muulta kuin itseltäni. Ehkä se sitten tekee musta vaikeasti lähestyttävän, vaikka tarkoituksena se ei tosiaan ole.

Toinen ääripää mulla yleensä on liiallinenkin avoimuus. Uudessa tilanteessa heittäydyn jotenkin yli-innokkaaksi ja päästelen välillä sellaisia juttuja suustani, että jälkikäteen hävettää. Ehkä mä jotenkin koitan olla hauska tai kompesoida sitä sulkeutuneisuutta olemalla liiankin tyrkyllä. Harvemmin näissäkään tilanteissa se ensivaikutelma on totuuden mukainen.

En ole ollenkaan sellainen, miltä saatan vaikuttaa ensitapaamisella

Pääsääntöisesti mä siis tykkään siitä, että mulle jutellaan. Haluan tutustua uusiin ihmisiin ja heittää sellaista naturellia läppää kaupan kassajonossa tuntemattoman kanssa. Mutta mun aivot eivät vaan toimi siinä hetkessä niinkuin toivoisin! Oon vartin myöhässä kommenttieni kanssa, töksäytän jotain typerää tai kuittaan keskustelun päättyneeksi sellaisella tympeällä “Joo-o” kommentilla.

Jos nyt olet mun kanssa joutunut tällaisen kiusalliseen tilanteeseen, ei ole tarkoitus olla töykeä! Oon vaan tosi huono yllättävissä tilanteissa ja ajattelen liikaa. En missään nimessä ole anti-sosiaalinen vaan mun ongelmani on heikko reaktiokyky ja saamattomuus. Oon parhaimmillani vasta ehkä kolmannella kerralla, kun löysään vähän pipoa ja lakkaan suodattamasta itseäni. Monesti käykin niin, että mut luokitellaan alkuun tylsäksi tuppisuuksi ja sitten hämmästellään kun laulan ämpäri päässä Sandstormia. Ja joo, mun versiossa siinä biisissä lauletaan!