Sinisen tukan lumous

Vitsi kun saisin tämän fiiliksen teille nyt välitettyä! Jotenkin just nyt on hirveen hyvä olla, asiat on mennyt tällä viikolla enemmän putkeen ja itsellä on hyvä tekemisen meininki. Ihan sellainen olo, niin kuin olisin taas matkalla kohti jotain parempaa.

Koska tuppaan olemaan vähän analyyttinen, pitänee tässäkin kohtaa pohtia, että mitä nyt sitten on tehty erilailla? Miksi nyt on hyvä fiilis ja miksi en päässyt tähän kiinni aiemmin? No kuulkaas, siksi koska olen vasta nyt löytänyt mun voimatalismaanin!

Mikä ihmeen voimatalismaani?

Oletteko huomanneet, että kun ostatte tosi makeet kengät – kävelynne muuttuu? Sääret pitenee, askel on iloisen kepeä ja paritatte ne päheet korkkarit automaattisesti jonkun hemaisevan mekon kanssa? Kenkien myötä syntynyt uusi olemus saa mielen hyväksi ja ajatus uudesta itsestänne voimaannuttaa viikkotolkulla. Ne kengät on teidän talismaanit!

Sama juttu käy hyvän biisin kanssa: vaellatte harmaan massan mukana cittarissa ostoskärryjä työntäen kunnes keskusradiosta pälähtää seksikäs lattaribiisi. Huomaamattanne kontti nousee lievään takakenoon ja pakaraan ilmaantuu ujohkosti twerkkaava elohiiri. Siinä sitten työntelette kärryjänne beba keinuen ja hetkessä se harmaa ihminen on muuntautunut sähäkäksi latinoksi. Aina kun kuulette saman biisin, palaatte tähän hetkeen ja tähän tunteeseen. Se biisi on teidän talismaani.

Smurffissa on nyt enemmän särmää!

Mun voimatalismaani taisi olla mun hiukset. Niin paljon kuin olenkin tykännyt tähänastisista hiustyyleistäni, on tämä kyllä heittämällä voimaannuttavin! Ehkä tähän liittyy vahvasti ajatus, että joskus ei hiuksia ollut. Tai sitten ihan vaan se, että himoitsin tätä hiusväriä jo vuosia ennen kuin uskalsin tähän tarttua. Jotenkin se, että uskalsin vihdoin tehdä jotain mitä halusin on tosi kannustava ajatus. Eikä se vaatinut edes paljoa, pelkkä hiusväri!

Kuten ne makeet korkkarit, on tämä tukka kuorinut musta esiin ihan uusia sävyjä. Olemukseen ei vaan enää sovi ne samat jutut kun ennen, nyt pitää olla enemmän särmää! Ja se särmä on ehkä nyt laittanut mut vähän haastamaan itseäni enemmän. Mutta niin vaan erilaisella asenteella saa toisenlaisia tuloksia aikaan; pienissä ja arkisissakin asioissa. Ja kun näitä pieniä juttuja on parin viikon aikana päässyt kasaantumaan, huomaankin nyt olevani paljon paremmalla tuulella ja optimistisella fiiliksellä. Ehkä en ole tuomittu, geenivirheinen tai epäonnistunut; ehkä tästä voi edelleen jotain kuoriutua.

Todennäköisesti tästä väristä tulen jossain kohtaa silti luopumaan. Hieman hankala ylläpidettävä ja miehen jatkuva smurffiksi nimittely ottaa välillä pannuun? Mutta niin kauan kuin sininen olen, otan ilon irti!