Ruuhkavuosimutsin suorituspaineet

Eilinen maailman huonoin päivä jäi onneksi lyhyeksi. Tarvittiin kuitenkin aika paljon voimia, että sain lähdettyä kauppaan sitä deodoranttia ostamaan. Fiilis oli kuitenkin heti parempi, kun lähti ovesta ulos. Pahasta tuulesta viimeiset vei hyvässä seurassa tehty lenkki ja kotirappusilla odottava yllätys ystäviltä. Ei siihen parempaan mieleen loppujen lopuksi paljoa tarvittu. Onneksi. Eihän tollasta vellomista kestäisi pidemmän päälle.

Tänään en ole tehnyt mitään. Sain vasta äsken vaatteet päälle ja kello on kaksi. Lapset on vielä reissussa. Ja tää on kuulkaa ihan fine; olla tekemättä mitään.

Miksi se eilen ei onnistunut? Olla vaan?

Latasin eiliseen aika paljon paineita. Kun ylimääräistä peliaikaa ilmaantuu viikkoon, on vaan kirjoittamaton sääntö, että se aika käytetään minuutilleen hyväksi:

Ai sulla oli lapsi- ja miesvapaa päivä! Mitäs teit?
No kuule tein joulun laatikot valmiiksi pakkaseen, pesin ikkunat, kävin spinningissä, huollatin ripset ja paikkasin lasten kaikki rikkinäiset vaatteet. Sitten jäi vielä luppoaikaa niin vaihdoin sisäkukkasille mullat ja puhdistin liesituulettimen suodattimet.

Niinhän se menee. Kun olet nainen ja vielä ruuhkavuosimutsi, niin suhun on sisäänrakennettu tehokkuustoiminto, joka aktivoituu yksinollessa. Olishan se nyt luonnotonta, jos ylläolevaan kysymykseen vastaisi, että:

No kuule otin parin tunnin päikkärit, tutkin suurennuslasilla ihohuokosiani, söin kylmän lihapiirakan suoraan paketista ja pukeuduin siipan vaatteisiin, kun halusin tietää miltä näyttäisin miehenä. Sitten katsoin pari jaksoa Maailman ihanimmat hääpuvut -ohjelmaa ja rakensin lasten lattialle jättämistä legoista niin korkean tornin kuin pystyin.

Itkupotkuraivarit ei auta ketään

Tässä olisi ehkä hieman opeteltavaa. Ei aina tarvitse olla tehokas, kiireinen ja aktiivinen. Joskus on ihan hyvä vaan olla. Sellainen perus arkiaktiivisuus on hyväksi, mutta ongelmia tulee, jos ei enää osaa olla kiirettömästi itsensä kanssa. Ja hei! Se, ettei paina menemään koko ajan tukka putkella, ei tarkoita että olisit laiska tai saamaton. Eikä se tee susta myöskään huonoa äitiä, vaimoa tai naista.

Toinen mitä tarvisi opetella, on pettymyksien sietäminen. Aina ei mene nallekarkit tasan ja suunnitelmat lahoaa käsiin, shit happens. Lattian hakkaaminen ei kuitenkaan tietääkseni ole kenenkään ongelmia koskaan ratkaissut, kuten eilen itselleni todistin.

Sisko myös hyvin sanoi; että ilman huonoja päiviä, hyvät ei tunnu missään. Välillä hämmästyn, miten siitä pienestä kiusankappaleesta on tullut (ajoittain) mua järkevämpi.

Parempaa sunnuntaita, mä meen nyt tankotunnille!