Pitääkö aina tähdätä maaliin?
Muistatteko, kun pohdin ilmoittautuvani Tough Viking esteratakisaan? No mähän sitten ilmoittauduin!!
Tuo miespuoleinen on sillai vähän ollut huolissaan tästä mun päähänpistosta. Olishan niitä varmaan helpompiakin tapahtumia ollut, joihin olisi voinut itsensä lykätä. En voi millään muotoa väittää, että tämän hetkinen kunto olisi ihan viikinkitasoa. En ole oikeastaan edes varma, pystyykö tässä ajassa itseään saamaan riittävän terävään kisakuntoon. Siinä mielessä siis miehen huoli voi olla ihan realistinen. Pärjäänkö mä sielä? Jaksanko loppuun asti? Pysynkö kisakavereiden vauhdissa? Joudunko kävelemään ja skippamaan osan esteistä?
En mäkään tyhmä ole. Tiedän tekeväni tuossa kisassa aika monta välikuolemaa eikä maaliintulokaan ihan taattu ole. Tai jos siihen rataan saa hukata 4 tuntia, niin ehkä sitten. Tiedän myös, että ihan pelkällä kävelylenkillä ei tuohon valmistauduta vaan pitäisi jo kovaa vauhtia toteuttaa hyvin suunniteltua treeniohjelmaa.
On hyvin todennäköistä että päädyn auraamaan naamallani jotain mutalammikkoa ja varmaan pissaan housuuni siinä kuoleman liukumäessä. Ehkä joudun jopa turvautumaan ensiaputiimin palveluihin.
Mutta tiedättekö mitä?
Kaikkien tavoitteiden ei tarvitse tähdätä maaliin. Joskus jo pelkkä osallistuminen on tarpeaksi suuri tavoite. Ei sillä ole aina niin väliä, saako suoritettua tehtävät loppuun saakka vaan joskus itsensä haastaminen riittää. Omien rajojensa ylittäminen on tavoitteena jo niin suuri sinänsä, että joku maaliviivan ylitys on ihan toissijainen juttu.
Näin mä näen oman osallistumiseni tähän kisaan. Tämä oli jotain, mitä en todellakaan normaalisti tekisi. Jotain, mikä ei ollenkaan tunnu luontaiselta. Se, että ilmoittauduin mukaan oli mulle jo voitto itsessään. Kaikki muu siihen päälle on vaan plussaa enkä aio ottaa erityisesti paineita kisatapahtumasta. Sitäpaitsi, vaikka peruskunto ei olekaan parhaimmasta päästä, olen mä aika hyvä puskemaan omista rajoistani yli. Saattaapi siis olla, että siinä kohtaa kun kunto loppuu, otetaan apinanraivo käyttöön ja sillä taas jaksaa pari estettä enemmän.
Se, että ei ole optimaalisessa kunnossa, ei tarkoita etteikö voisi silti osallistua. Jos tällä periaatteella eläisi, ei varmaan koskaan voisi osallistua mihinkään. Ja kuinka monesta hienosta kokemuksesta silloin jäisi paitsi! Osallistukaa siis tapahtumiin jos mieli tekee, jätetään ne tiukat tavoitteet ja aikaa vasten juokseminen niille kovakuntoisille. Meille itseämme vastaan kilpaileville riittää silti tilaa näissä kovemmissakin tapahtumissa.
