Näitä et myönnä tekeväsi – mutta teet kuitenkin

Viikonloppu on mennyt enemmän ja vähemmän sairastelun merkeissä. Koska treeniä ei ole tullut tehtyä ja motivaatio on just nyt yhtä surkea kuin nenäliinan sisältö, ei blogiinkaan voi odottaa kovinkaan järkevää sisältöä. Sen sijaan ajattelin paljastan teille nyt pari elämän “faktaa”? Tämä on: mitä et myönnä tekeväsi – mutta teet kuitenkin!

Kuka peilistä katsoo?

Katsot itseäsi peiliin mutta et näekään kuvastimesta itseäsi vaan ranskalaisen viettelijättären! Tai rokkistaran. Tai 60-luvun salapoliisin. Testaat muutamaa kuvakulmaa, harjoittelet tuimaa katsetta ja lausut ranskaksi kieli lörpöllä “Gordon Blöe”. Vedät hiuksia eteen, muotoilet käsipyyheliinasta hatun päähän ja kuvittelet olevasi mysteerejä ratkova lainvalvoja. Kukaan ei näe, joten sitä ei tapahdu oikeasti, eikö niin?

Älä tee näin

Tiedät, että niin ei saisi tehdä. “Ei saa raapia”, “Vältä liha- ja maitotuotteita tämän lääkekuurin aikana”, “Älä harrasta liikuntaa kipeänä”. Mutta joku siinä viehättää, pieni kapinahenki nostaa päätään. Jos mä nyt vähän, mikä on pahinta mitä voi tapahtua? Ja niin sitä löytää itsensä syömästä lasten karkkipussista, vaikka ei pitäisi. You badass.

Just siivosin!

Oletko siisti ihminen? Kun vieraat astuvat kotiisi keittiö kiiltää ja koristetyynyt on ojennuksessa. “Woah, kuinka sä pidät tän kämpän näin siistinä?” Et vaan kerro kenellekään, että siisti koti on vaan lumetta. Oikeasti kun katsoo vaikkapa vaatekaappiin, näkee kuinka hätäpäissään sinne on tunkenut kaiken laturinjohdoista likapyykkiin. Omia suosikkipaikkojani jemmata ylimääräinen kama, on rappusten alavarasto, vaatehuone ja kodinhoitohuoneen kaapit. Älä siis kurkkaa niihin, kun käyt meillä kylässä!

Naiset ei piereskele

Mikä täällä haisee?? No ei ainakaan mun pieru! Vai sittenkin? Myönnä pois, sinäkin pummailet yksinäsi ja välillä jopa naurat aikaansaannoksillesi. Kuinka mahtavaa onkin herätä omaan ääniefektiinsä ja nauraa räkättää päälle heti aamusta. Tulee päivälle jotenkin ihan erilainen startti.

Hyiiii, kuka noin muka tekee?

Syötkö hiuksiasi? Puristeletko finnejäsi? Tungetko pumpulipuikkoa korvaan, koska se tuntuu niin kivalta? Joku siinä on, että omaa kroppaa on niin kiva nipistellä, mälvätä ja nyppiä. Ei kukaan halua myöntää kaivavansa nenää tai imevänsä peukaloa, mutta niin moni meistä silti niin tekee.

Koirankarvoissa

Ah, eläimet! Jokaisella on oma suosikkinsa: kissa, koira, sisilisko tai kärpänen. Lajilla ei niin väliä. Mutta joku näissä elukoissa on, kun ne saavat meidät käyttäytymään hassusti. Luin juuri miehestä, jonka pää oli jäänyt terassin kaiteiden väliin jumiin. Niin miksi? Koska hän oli ruokkinut terassin alla asuvaa hämähäkkiä kuolleella kärpäsellä. Ei ehkä tilanne, josta iso mies haluaa jäädä kiinni? Kun kukaan ei näe; annamme koiran nuolla varpaitamme tai testaamme kissan kanssa Face Swappia. Mäkin olen istunut pimeässä olohuoneessa ja koittanut saada kotihiirtä pahvilaatikkoon, testannut koiran korvilla miltä näyttäisin tummahiuksisena ja rakentanut pihaterraarion sammakolle. Ja tämä siis nyt aikuisiällä.

En se ollut minä vaan joku muu

Pääsikö suusta pieni valheen poikanen? Valehtelu ei ole erityisen kaunis tapa. Mutta silti sorrumme niiiin helposti pieniin valkoisiiin valheisiin ja joskus jopa vähän suurempiinkin. Varsinkin kun oma nahka on ns. tulilinjalla, tulee tilanne helposti kierrettyä pienen valheen kautta. “En se ollut minä vaan se oli pesukarhu, joka tuli ikkunasta ja söi ne muffinit.” Tai että “Ei mitään hajua, mistä se lommo autoon on tullut, ehkä joku parkkipaikalla kolhaisi?”.

1+2=?

Olen surkea matematiikassa. Välillä kuitenkin hävettää tämä oma laskutaidottomuus, enkä kehtaa ääneen sanoa etten osaa laskea niitä perhanan omenoiden määrä, mitkä Matille jää. Lasken sormilla helpotkin yhteenlaskut, koitan vaan pitää sormet piilossa katseilta. Kun onhan se nyt noloa. Laskea sormilla.

Hermoromahdus

Olen useammankin kerran löytänyt itseni karjumasta pää punaisena lapsille. Siinä ja siinä puhkeaako joku verisuoni päästä, kun nostan äänenvolyymin tappiin ja päästän suusta sellaisia hävyttömyyksiä, että ujompaa ahdistaisi. Taannun teini-ikäiseksi ja uhkailen lapsia Kiinaan myymisellä. Loppuun vielä tirautan parit krokotiilinkyyneleet sohvatyynyyn. Jep. Oikein onnistunut fiilis tällaisen jälkeen. Ulkopuolisille en tietenkään halua myöntää saaneeni hermoromahduksen lattialla olleen sukkapallon vuoksi. Lapsiparat.

Kuka sano ja mitä sano?

Meissä jokaisessa asuu pieni Ulla Taalasmaa. Et halua myöntää sitä, mutta ai että kuinka kutkuttavaa on, kun kohdalle osuu mehevä juoru tai salaliittoteoria! Jokaisella on vähän omat suosikkigenrensä: toiset elää julkkisjuoruilla, osa seuraa Tilannehuoneesta hälytyskarttaa. Osa vakoilee naapureitaan ja loput sitten mässäilee vähintään Loimaan mystisillä Eurojackpot -miljonääreillä.

Näin! Osuiko omalle kohdalle? Onko teillä vielä lisätä tähän jotain?