Millasta se on se ilma-akrobatia?

Kuten muutamaan kertaan täällä jo maininnut olenkin, aloitin viime kuussa ilma-akrobatian alkeiskurssin. Lähdin tässä kyllä aika soitellen sotaan, sillä ihan täyttä ymmärrystä lajista ei etukäteen ollut. Nimestä saatoin päätellä, että ilmassa tehtävää akrobatiaa mutta muuten kurssin sisältö oli mysteeri.

Ensimmäisenä ilma-akrobatiasta tulee mieleen kultaiseen nakkipukuun verhoutuneet puolalaiset kaksoisveljet, jotka kellistelevät yläilmoissa matelijamaisissa asennoissa toistensa pohkeisiin tukeutuen. Seuraavaksi mieleen tulee jostain syystä Batman. Sitten valkoiseen tutuun pukeutunut kaunis nuorallatanssija. Kaikki mielikuvat ovat kai jossain määrin oikeita.

Ensimmäisellä tunnilla yllätyin välineiden määrästä – katosta roikkui isompia ja pienempiä renkaita, köysiä, liinoja, kankaita ja trapetseja. Myöhemmin joukkoon on liittynyt vielä sellainen STOP-merkin mallinen rinkula. En edelleenkään ole ihan perillä erilaisten välineiden nimityksistä, toiminnoista tai kiinnitystavoista. Mutta sen olen oppinut, että välineiden kiinnityksien kanssa hyvä olla tarkkana. Mehän emme tunnilla kiinnityksiin oikeastaan koske, mutta tämä neuvona jos vaikka eksyy joskus ilma-akro tunnille: mene paikkaan jossa on kunnolliset välineet, turvalliset kiinnitykset ja asiantunteva ohjaaja. Taulukoukulla kipsilevykatosta roikkuva rengas ei ihan edusta sitä turvallisinta liikuntamuotoa.

Toistaiseksi olemme tehneet aika perusliikkeitä ja enemmänkin tutustuneet eri välineiden tuntumaan sekä siihen, miten sinne ilmaan pääsee. Ei ole niin helppoa, miltä näyttää! Onneksi salissa on välineitä eri korkeuksilla, joten voi vähän oman tasonsa mukaan valita lähtökorkeuden. Tuntumakin tosiaan on kaikilla vähän eri, yhteistä tosin on, että kaikissa niissä saa kätensä mukavasti rikki?

Jos oikein tarkkaan katsoo, niin on siinä pieni hiertymä tuossa mun anti-rystysessä!

Oma osaaminen ei toistaiseksi ole ihan ollut huipussaan, tosin olen muutamia liikkeitä saanut tehtyäkin. Voimaa tarvisi rutkasti lisää, samoin uskallusta. Yllättäen korkeanpaikankammoni ei ole niinkään vaivannut vaan enemmänkin uskallusta saisi olla tekemisessä muuten: pitäisi uskaltaa yrittää. Jostain on hiipinyt aika vahvastikin olotila, että pitäisi olla etukäteen varma onnistumisestaan. Sitä omaa epäonnistumista on jotenkin niin vaikea sietää. Tankoilussa on viime aikoina ollut vähän sama ongelma. Samoin tuon voiman kanssa on saanut tapella, ei meinaa kädet jaksaa nostaa tätä ruhoa. Mutta harjoitusta vaan kehiin, tuskin ne ilmojen huiputkaan yhdessä yössä loistaviksi kehittyivät!

Mutta. Sikakivaa on ollut! Kivaa kun on välillä jotain ihan uutta. Olen ollut vähän niinkuin lapsi karkkikaupassa; hirveästi kaikkea mielenkiintoista enkä malta odottaa että pääsen tekemään toinen toistaan hienompia temppuja! Ryhmä on ollut tosi kiva ja ohjauksen nyt etukäteen tiesinkin olevan pätevää. Ei hajuakaan vielä siitä, mihin tämä kehittyy. Tai millaiseksi itse kehityn. Tuleeko musta ilmojenhalkoja kultaisessa nakkipuvussa? Vai jääkö urani trapetsilla lyhyeksi kuin mennyt kesä?