Mielenvoima

Viikonloppuna Jutan luennoilla puhuttiin paljon siitä, kuinka jokaisen meistä pitäisi hallita omaa elämäämme. Tehdä niitä asioita, joista tykkäämme. Toteuttaa unelmiamme. Vaikuttaa niihin asioihin, joihin voimme vaikuttaa ja antaa vaikutusvaltamme ulkopuolelle jäävien asioiden olla. Pitäisi suhteuttaa ongelmat oikein; ovatko ne oikeasti isoja vai suurentelemmeko niitä vain päässämme. Viisaita sanoja, joiden takana voi oikeasti piileksiä se kuuluisa avain onneen. Ja ehkä myös onnistuneeseen elämäntaparemonttiin, nämä henkiset asiat kun ovat aika suuressa roolissa siinäkin.

Mulla on ollut jo pitkään vähän ongelmia löytää sitä mun henkistä ravintoa ja tasapainoa. Mistä mä tykkään? Mitä unelmia mulla on? Jos mulla olisi nyt se puoli vuotta elinaikaa, mitä mä tekisin niillä arvokkailla loppupäivilläni? Ei hajuakaan. Ja en nyt tarkoita sitä, etteikö lapset ja perhe olisi mun unelma ja henkinen ravinto, vaan puhun enemmänkin siitä mitä MINÄ olen. Oon kuitenkin ihmisenä paljon enemmänkin kuin äiti, vaimo ja laihduttaja. Oonhan?

Viime vuodet oon täyttänyt mun elämää laihdutuksella. Koko ajan ollut jonkinlainen tavoite päällä olla parempi, hoikempi tai vahvempi. Olla jotain muuta. Varmaan on käynyt vähän niin, että painosta ja peilikuvasta on tullut mun identiteetti – on vaikea kuvitella, että olisin jotain muuta kuin ikuinen laihduttaja ja kropan muokkaaja. Siihen tilaan olen jäänyt vähän jumiin ja elämänkatsomusta on ollut vaikea laajentaa tämän kuplan ulkopuolelle. Ehkä tästä syystä koko laihdutttaminen takkuaa ja itsetunto laahaa perässä: mä en osaa olla mitään muuta kuin keskeneräinen laihduttaja.

Jos nyt riisun pois kaikki ajatukset painosta, vatsamakkaroista ja ruokailusäännöistä – mitä mulle jää jäljelle? Mistä mä oikeasti tykkään? Mistä mut on tehty? Mikä on mulle tärkeää ja mikä ei? Millaisena ajattelen itseäni? Miksi en onnistu luomaan henkistä tasapainoa itseni ja arjen välille?

Pienellä mentaalivalmennuksella musta ehkä kuoriutuisi paljon vahvempi, onnellisempi ja positiivisempi. Voisin olla huolettomampi, rohkeampi ja avoimempi. Nämä kaikki ominaisuudet mussa varmaan jo on, mutta olen lukinnut niitä erilaisten muurien taakse. Omaa mieltään voi ja kannattaa valmentaa, lopputuloksena voisi tosiaan olla jotain pysyvämpää ja kehittyneempää. Mieli on kuitenkin vähän niinkuin lihas, treenaamalla se vahvistuu.

Mulle on moneen kertaan yritetty syöttää viisaita ajatuksia. Kerrottu, kuinka mä soimaan itseäni turhaan ja pelkään onnistumista. Kuinka mulla on mahtava asenne ja voima sisälläni, mutta torpedoin hyvät asiat kehittämällä ratkaisuun ongelman. Aina välillä osaan ottaa näitä hyviä mentaalineuvoja vastaan ja pienen hetken kuvittelen olevani vähintään Pirkanmaan Dalai Lama, jonka kirkastettua mieltä siteerataan hyvinvointi -julkaisuissa. Jonain päivänä ehkä näin onkin. Siihen asti, koitan keräillä näitä ajatuksia ja pyöritellä jonkinlaista voimavaraa niistä itselleni.