Somen ja blogimaailman aitous – pärjääkö enää ilman mediaseksiä?

Kuulin muutama päivä sitten, että tänne terve.fi sivustolle tulee siirtymään paljon suuria bloggaajia FitFashionin lopettamisen myötä. Sellaisia blogeja, jotka ovat olleet olemassa jo vuodesta nakki ja joiden kävijämäärät ovat varmaankin miljoonia. Tai ei nyt ihan miljoonia, mutta sikapaljon kuitenkin. Osa näistä blogeista on sellaisia, jotka ovat alunperin innoittaneet muakin aloittamaan bloggaamisen.

Ensin ajattelin, että vitsit kuinka siistiä! Kohta mulla on sama “koti” näiden kokeneiden ja arvostettujen blogien kanssa. Ihan alkuun tämä oli jopa vähän mun haave: päästä rinnakkain jonkun ison blogin kanssa. Mutta aika pian ajattelin myös toisinpäin: entä jos mä jään jalkoihin? Jos isot ja kuuluisat tulee takavasemmalta ohi ja talloo tällaisen pienen wannabe-bloggaajan maanrakoon. Miten mä pärjään ja pystynkö pitämään oman linjani näiden kovan luokan ammattilaisten seurassa? Olen koittanut miettiä, mikä on mun oma kasvustrategia ja mitä mun pitäisi tehdä paremmin, jotta pysyn menossa mukana.

“Millainen on mun julkisuuskuva ja miten haluaisin lukijani ansaita: kirjoittamalla, somettamalla vai seksillä?

Onko edes mahdollista pärjätä pelkällä kovalla työllä?

Joskus blogikauden alussa suosioon riitti sellaiset päiväkirjamaiset tekstit mutta nyt blogitarjontaa on niin huimasti, että vaaditaan aikamoista kirjoituskykyä, somestrategiaa ja henkilöbrändäystä. Onko nykypäivänä edes mahdollista kasvaa vaikka keskisuureksi blogiksi ihan puhtaasti kirjoittamalla? Musta itsestä tuntuu, että vaikka kuinka tekisin omasta mielestäni hyvää tekstiä, ei se vaan riitä. Välillä mua harmittaa, kuinka paljon hyvää sisältöä katoaa massaan. On paljon bloggaajia, kirjailijoita, instatilejä ja muita julkaisijoita, joilla on oikeasti asiaa ja hyvä ulosanti. Mutta heidän äänensä vaan jää jalkoihin, kun joku isompi ja kaupallisempi jyrää yli. Pelkkä kova työ ei riitä, tarvitaan mediaseksikkyyttä.

Toisaalta tietynlaiset kriteerit nimenomaan erottelevat ammattilaiset harrastajista ja on hyvä, että ihan millä tahansa sonnalla ei pärjää. Pitää hallita monia osa-alueita, tuntea yleisönsä ja olla persoonana kiinnostava. Pitää olla tuottelias, tasalaatuinen ja kehittyvä. Menestynyt blogi on monen asian summa ja usein tulos sitkeästä yrittämisestä.

Menestyisikö provosoinnilla ja seksillä paremmin?

Mutta sitten on niitä, jotka menestyvät ihan eri metodeilla. Sanotaan, että laadukkaalla tekstillä on enemmän merkitystä mutta käytännössä taitaa olla niin, että poikkeavat mielipiteet, provosointi, julkisuus ja seksikkäät selfiet vievät voiton. Draama ja skandaali kerää lukijoita. Samoin Instagramissa: puhutaan, että aitous ja rehellisyys kiinnostaa mutta eipä tällaiset instatilit seuraajia saa. Sen sijaan just ne herutuskuvat, lavastetut asukuvat ja paljas pinta – sillä menestyy! Toki on poikkeuksiakin enkä nyt sano, että tänne siirtyvät bloggaajat olisivat näitä tissivakoa vilauttelevia “vaikuttajia”. Suurin osa heistä on menestyksensä takonut puhtaasti kovalla työllä ja pitkällä aikavälillä. Mutta jos nyt tällä hetkellä haluaa päästä samaan asemaan heidän kanssaan, ei enää pelkkä työ riitä: pitää olla henkisesti (ja fyysisesti) alaston ja osata sopivasti “ärsyttää”. Onko tää mullekin ainoa vaihtoehto, jos haluan kasvaa ja kehittyä? Pitääkö mun hommata itselle oma keskusteluketju vauva.fi palstalle ja ottaa muutama sivutissiä vilauttava otos, joihin merkkaan #nobras? Tai hankkia salarakas eduskunnasta tai osallistua johonkin viihdeohjelmaan?

Onhan mullakin mielipiteitä, joita laukomalla saisin varmasti klikkejä aikaan. Mutta useimmiten mulle tulee jo etukäteen paha mieli näiden mielipiteiden vuoksi, sillä en halua tahallani suututtaa tai loukata ketään. Siksi siis useimmiten ne kärkkäät mielipidepostaukset jää tekemättä. Vaikka ehkä niitä pitäisi vaan tehdä, kun ne kerran ihmisiä kiinnostavat.

Ole aidosti feikki niin susta tykätään

Blogi- ja somemaailma (ja välillä myös ihan oikea maailma) on välillä niin kummallinen. Halutaan aitoa, mutta tykätään feikistä. Sanotaan että hyvä teksti on tärkeintä, mutta silti joku menestyy ihan höttösisällöllä. Halutaan toiselle hyvää, mutta silti ollaan kiinnostuneita kriiseistä. Pyritään korostamaan persoonallisuutta mutta silti työnnetään samaan muottiin kaikkien muiden kanssa. Puhutaan kehopositiivisuuden puolesta mutta kuvissa esiintyy joku, joka ei näytä viihtyvän kehossaan. Seuraajia saa provosoivilla asennoilla, vaikka samanaikaisesti tällaista paheksutaan. Puhutaan yhteisöstä mutta silti ollaan niin yksin.

Koen välillä olevani tässä vähän ristitulessa: tekisi mieli olla rennompi ja aidompi mutta samanaikaisesti mun “kuuluisi” olla pinnallisempi ja ärhäkkäämpi. On aika vaikea löytää sitä oikeanlaista reseptiä. Ja vielä niin, ettei tarvitsisi myydä itseään liian halvalla.

 

---

 

Edellinen juttu:

Onko fitness OUT ja hyvinvointi IN?

*****

Kuukauden TOP 5 postaukset

Nyt paljastan laihduttajan salaiset säännöt!

Kun mikään ei tunnu enää miltään

Ennen ja jälkeen – Laihdutus kuvina

Miksi aikuinen ihminen tekee itselleen näin?

Tänään siitä on viisi vuotta – muuttiko syöpä mua?

*****

Seuraa blogia

Facebook @parastaennenblogi, Instagram @parasta_ennen