Arvosta pieniä voittoja, tavoittele suuria taisteluita

Sanoin tällä viikolla sellaiseen vähän erikoisempaan juttuun KYLLÄ. Törmäsin erääseen etsintäkuulutukseen ja vähän itsekin yllätyin, kun löysin itseni kirjoittamassa hakemusta projektiin. En oikeastaan miettinyt sen enempää, juttu vaan tuntui kolahtavan juuri oikeaan aikaan ja oikeassa tilanteessa eteen. Nähtäväksi jää, jääkö tämä tähdenlennoksi vai pääsenkö kenties mukaan aika siistiin juttuun! Kerron tästä lisää, kun asiat varmistuvat.

Siinä haastattelutilanteessa multa kuitenkin kysyttiin kysymys mun kilpailuhenkisyydestä, kiinnostaako mua kilpaileminen? Vastasin, että mulla on sellainen olo, että olen jo omat kilpailuni voittanut. Aika imelää, I know. Mutta niin mä vaan sanoin, jostain alitajunnasta se tuli.

Jäin tätä jälkikäteen miettimään. Mitäköhän mahdoin tarkoittaa? Mitä mä olen muka voittanut, keskenhän tässä vielä kaikki on! Päätäni hakkaan seinään, missään en edisty ja mikään osa-alue ei kehity. Miten niin kilpailut muka voitettuna? Jännä kuinka omasta suusta voi tulla lause, jonka tarkoitusperää ei itsekään tiedä?

Pienet, suuret voittoni

Mulle on varmaan käynyt vähän niin, että olen unohtanut mitä kaikkea tässä on tullut voitettua. Nyt haaveet on myös suhteessa niin paljon suurempia, että ne alun voitot tuntuukin ihan mitättömiltä. Hyvää tekisi välillä kerrata, mistä kaikki on alkanut ja kuinka pitkä matka oikeasti on kuljettu.

Muistan esimerkiksi, kuinka suuren henkisen työn jouduin tekemään kun ensimmäistä kertaa jätin pienet lapset hoitoon päästäkseni lenkille (tuntui niin turhamaiselta syyltä). Vaikeaa oli pukeutua ekoihin treenitrikoisiin, kun jokainen muhkura tuli niissä niin konkreettiseksi. Iso asia oli ensimmäistä kertaa astella ihmisten ilmoille ilman hiuksia. Työn takana oli myös hyväksyä jokainen repsahdus dieetin aikana ja niistä ylipääseminen. Sitkeyttä vaati palata treeneihin, vaikka oli juuri viettänyt puoliviikkoa järkyttävistä lihaskivuista kärsien.

Olen selättänyt aika monta motivaatiokriisiä. Selviytynyt kyykkytreeneistä. Omasta tahdostani ollut juhlissa selvinpäin (ja kyllä, tämä on mulle vaikea päätös). Olen ottanut juoksuaskelia muiden seurassa. Hengästynyt julkisella paikalla. Paljastanut mahani tankotunnilla. Pukeutunut shortseihin. Kieltäytynyt kakkupalasta. Ottanut aurinkoa bikineissä. Tietoisesti liikkunut epämukavuusalueella. Ollut ilman meikkiä. Puhunut vieraalle ihmiselle. Esiintynyt julkisesti. Löytänyt itselleni aikaa.

Nämä tuntuu nyt niin pieniltä jutuilta, jopa itsestäänselviltä. Mutta silloin joskus nämä olivat todellisia taisteluvoittoja. En ehkä ole alitajuntani kanssa ihan samaa mieltä siitä, että olisin kaikki kilpailuni jo voittanut. Onhan tässä vielä voitettavaa edessä vaikka kuinka! Mutta sellainen pieni tietoinen olantaputus täytyisi muistaa itselleen antaa näiden menneiden taisteluiden vuoksi ja muistaa, että joskus ne lähtökohdat oli vähän erilaiset kun nyt. Vaikka just nyt ei vaakalukema miellytä eikä käsilläseisonta suju, olen silti aika voittaja verrattuna omiin lähtökohtiini.

Huomasitte varmaan, että kävin päivittämässä tukan! Sininen oli haalistunut vihertäväksi, joten tehtiin nyt turkoosi tukka! LOVE IT?