Ilma-akrobatia – suosittelisinko ja mitä jäi käteen?

Kerroin tuossa syksymmällä aloittaneeni ilma-akrobatian alkeiskurssin. Nyt olisi tuo kurssi saatu päätökseen, kun viimeinen kerta taputeltiin perjantaina. Mitä jäi käteen? Jatkuuko harrastus? Kannattiko ja suosittelisinko?

Uuden oppiminen on aina kivaa, oli laji mikä tahansa. Mä olen oppinut tykkämään siitä fiiliksestä, kun lyödään joukko ihmisiä yhteen ja käsketään tekemään jotain, mitä kukaan ei ole ennen kokeillut. Onhan se välillä aika ahdistavaa, epämiellyttävääkin. Mutta sitä suurempi on se ilo, kun huomaat äkkiä uivasi kuin kala vedessä. Ja ihan yhtä suuri ilo, kun huomaat myös muiden oppivan uutta.

Kuten kerroin aiemmin, tutustuttiin kurssilla useampaan välineeseen: trapetseihin, renkaaseen, kankaisiin ja köysiin. Jokaisella välineellä on vähän oma tuntumansa ja ominaisuutensa. Kankailla saa itsensä mukavasti solmuun, renkaalla voi taas kätevästi kolauttaa itseään vaikka päähän. Oma ehdoton suosikkini näistä oli rengas, vähiten ehkä tykkäsin kankaista. Kankailla saisi kyllä tehtyä tosi hienoja liikkeitä, joten ehkä tätä välinettä on vaan harjoiteltava. Oli hauska huomata, kuinka mielipiteet tässä jakaantuivat: jotkut rakastuivat köysiin ja jotkut kankaisiin. Itseäni kankaissa ärsytti vähän niiden joustavuus ja pehmeys, tykkään enemmän sellaisesta tukevasta meiningistä?

Olen aina kärsinyt vähän korkeanpaikan kammosta mutta yllätykseni huomaan, että kurssilla olen tähänkin saanut apua. Ei nimittäin pelota enää ollenkaan niin paljon! Korkealta en edelleenkään osaa kuvitella tekeväni mitään tiputuksia, mutta muuten ylhäällä oleminen ei enää häiritse. Ehkä tähän on auttanut myös se, kun on oppinut tavan tulla sieltä nätisti alas.

Alussa oli vähän ongelmaa myös käsien kanssa; puristusote ja kämmenten iho joutui aika koville. Nyt kämmenissä on tuollaiset naiselliset kovettumat, eikä enää satu yhtään niin paljon? Ehkä sitä on saanut vähän voimaakin otteeseensa, kun asennoissa on helpompi pysyä ja roikkumaan kykenee kauemmin. Sattuuhan osa jutuista edelleen, varsinkin polvitaipeet on välillä kovilla. Ja tosiaan kokeilepa kolauttaa vaikka korva tai nilkka siihen kovaan renkaaseen…

Vähän on sellainen fiilis, että kovinkaan kattavasti en edelleenkään lajia hallitse. On varmaan miljoonia temppuja kokeilematta! Toki eihän tällaisen alkeiskurssin tarkoituksena olekaan kasvattaa täydelliseksi, vaan antaa juuri sellainen alkusysäys. Mutta sillai sopivasti jäi hampaan koloon, että mieli tekee oppia lisää. Onneksi kalenterissa siintää jo alkeisjatko -tunnit, sinne siis!

Suosittelisinko? Ehdottomasti. Tässä pärjää alkuun ihan perusliikkuja eikä kokemustakaan tarvita. Sen verran on hyvä olla jerkkua käsivarressa, että jaksaa hetken käsien varassa roikkua. Henkisesti on hyvä varautua myös pieneen epämukavuuteen kuten käsien rakkoihin. Mutta jos olet roikkumisesta pitävä, kokeilunhaluinen ja edes vähän aktiivinen ihminen, niin varmasti kannattaa lajia kokeilla.