Hei, se ei olekaan kuollut tai tullut hulluksi!

Mä oon aloittanut tän postauksen varmaan miljoona kertaa. Kerran pääsin jopa suht pitkälle, kunnes hetken mielijohteesta deletoin kaiken kirjoittamani. En vaan jotenkin ole saanut sellaista tekstiä aikaiseksi, jonka haluaisin julkaista. Jonka kirjoittamisesta mulle tulisi hyvä mieli.

Jäin helmikuussa vähän puolivahingossa tauolle. Ajattelin, että jossain kohtaa varmasti iskisi sellainen kaipuu takaisin tänne. Tulisi sellainen pieni kutkuttava tunne, että nyt pitää saada näppis sauhumaan! Odottelin ensin päiviä, sitten viikkoja. Nyt on mennyt kuukausia. Vaikka kuinka olen yrittänyt pinnistellä ja välillä puristanut aivoni melkein rusinaksi saakka, ei sitä tunnetta ole vaan löytynyt. En oikein tiedä miksi.

Multa on kyselty, oonko mä kuollut. Joku luuli, että makaan jossain pehmeässä huoneessa pää mutterilla. Ei, en ole kuollut enkä ainakaan toistaiseksi ole mielenterveyspotilaskaan. Ihanaa kyllä, että mun perään kysellään ja muutama on ihan kasvotustenkin tullut ihmettelemään missä postaukset viipyy. Onhan se kiva ajatus, että mun turinoita oikeasti joku jää kaipaamaan. Kuulin jopa, että eräs on saanut mun blogista vinkkejä Tinder -treffeillensä, tosin vähän ihmettelen millaisia ne vinkit mahtavat olla. Mä olen viimeksi käynyt treffeillä vuonna nakki ja tiedän yhtä paljon deittimaailmasta kun vaikka astrofysiikasta. Mutta hei, toki täältä saa ottaa vinkkiä rakkauselämäänkin, jos sellaisia rivien välistä oikeasti löydätte.

Mä itseasiassa sillon helmikuussa menetin vähän uskoni tähän hommaan. Äkkiä kaikki tuntui niin teennäiseltä ja alkoi ahdistamaan tämä pyöriminen oman painon ja ulkonäön ympärillä. Janosin jotain muuta sisältöä. Jotain oikeasti aitoa. Ja samanaikaisesti myös kyllästyin tähän koneella istumiseen. Mun päiväduuni on käytännössä tätä ihan samaa naputtelua ja tuntui jotenkin tyhmältä jatkaa sitä samaa kotona. Yhden postauksen kirjoittamiseen kuluu helposti tuntitolkulla aikaa ja se aika on pois sitten jostain muusta. En ollut varma, onko se sen arvoista: upottaa kallista vapaa-aikaansa tänne bittiavaruuteen, jotta voi viihdyttää tuntemattomia ihmisiä. Noin niinkun kärjistettynä.

Ja onhan mulla ollut vähän kiirekin. Nimittäin myytiin meidän talo. Ja muutettiin uuteen. Talon myyminen oli mulle kova paikka, sillä paikka oli mulle tosi rakas. Talo oli itse rakennettu ja tykkäsin asua siellä. Vähän itsekin yllätyin, kuinka kiintynyt lopulta olinkaan. Talo on kuitenkin vaan kasa puuta ja kipsilevyä, mutta mulle se tuntui joltain isommalta. Se oli koti. Mutta joskus vaan elämässä pitää vähän ravistella ja sitä tämäkin projekti on. Vaikka jouduin luopumaan monesta asiasta, saan myös paljon uutta tilalle. Pitkällä aikavälillä tämä on varmasti hyvä ratkaisu ja helpottaa monia arkisia asioita. Ihan vielä en ole kotiutunut uuteen ja ehkä hitusen on sellainen juureton olo. Kyllä se tästä.

Tätä uutta on rempattu tukka putkella nyt kuukausi eikä loppua ole vieläkään näkyvissä. Vaikka kiire on ollut melkoinen ja stressinappulat on tapissa, on tämä sisustaminen ja remppaaminen ollut kyllä aika jees. Mä olen alunperin opiskellut sisustamista ja nimenomaan tykkään itse tekemisestä. Meikä on kuulkaa maalannut, vedellyt kittejä seiniin ja asennellut vähän kaikenlaista. Tällä hetkellä asutaan aika kaaoksessa kun puolet talosta on edelleen rempan alla, onneksi isommat remontit pitäisi pian valmistua. On ollut aika mielenkiintoista elää ilman suihkua, pyykinpesukonetta ja keittiötä…Sitä alkaa arvostamaan yksinkertaisia asioita kuten vaikkapa ovea vessassa tai juoksevaa vettä keittiössä.

Mitäs muuta? Kävin Kaija Koo -laivalla (anteeks kaikille, jotka mut siellä näkivät. Meni vähän turhan syvälle sieluun se keikka…) Operaatio kesäblodi on meneillään, nyt tukka on tällainen ihanan keltainen. Kesävaatteet oli kutistunut kaapissa, onneks tuli tää takatalvi niin saa tunkea ne takaisin sinne hyllynperälle kasvamaan. Aloitin juoksutreenit, jotka sujuivat ihan hyvin siihen laivareissuun saakka. Nyt pitäs taas aloittaa alusta, plaah. Pesäpallo alkaa ens viikolla ja vähän jännittää, osunko palloon ja istuuko räpsä käteen. Aloitin tänään 5:2 dieetin, koska jotenkin se tuntui hyvältä idealta. Oon tahallani jättänyt katsomatta uudet GOT jaksot, koska odotan sellaista täydellistä hetkeä niiden katsomiselle. Ainoa vaan, että tämä juonipaljastuksien välttely on liki mahdotonta. Join vappuna vaan yhden lasin simaa, koska unohdin juoda enemmän. Tein Zalandolle jättitilauksen ja odotan sen paketin saapumista enemmän kun pikkulapsi joulupukkia.

En osaa luvata, koska kirjoitan taas. Tai kirjoitanko ollenkaan. Voi olla myös, että alan kirjoittamaan laihduttamisen ja painon sijaan puutarhanhoidosta tai koirien geeniperimästä. Ei tiiä.

Kuvat on julkaistu viime vuonna tänä samana päivänä. Mun blogitauko on nimittäin aika tehokkaasti ulottunut myös kameran käyttöön eikä puhelimen kätköistä löydy mitään uutta. Mutta hei, eiks nää toimi edelleen:)