En tiedä mikä musta tulee isona
En saanut millään eilen unta. Jostain syytä mun päässä pyöri kaikenlaista ja lopulta huomasin ajattelevani niitä samoja teemoja kuin ennenkin: en tiedä mikä musta tulee isona? Googlettelin yön tunteina erilaisia ammatteja ja tein testejä: “Näin löydät unelma-ammattisi!” ja “Selvitä, mitä oikeasti haluat tulevaisuudelta”.
Mä olen 33-vuotias, kohta 34 (apua!). Luulisi, että tässä iässä olisi jo selkeytynyt jonkinlainen tulevaisuuden visio. Mutta ei! Välillä tuntuu, että olen ainoa aikuinen ihminen, joka ei edelleenkään osaa sanoa mitä haluaa elämällään tehdä. Mikään ei erityisesti vedä mua puoleensa, tai ainakaan mikään sellainen, millä voisi itsensä ja perheensä elättää. Olen vuosia odottanut jonkinlaista kirkastusta asiaan, turhaan.
Suunnitelmia olisi vaikka kuinka, mutta ei toteutuskelpoisia sellaisia
Sain tuossa viime viikonloppuna mielestäni erittäin hyvän yritysidean. Selvitin saman tien, mitä yrityksen perustamiseen vaaditaan ja millainen kilpailu palvelulla olisi. Tein valmiiksi liiketoimintarunkoa ja piirtelin paperit täyteen mindmappeja. Olin aivan intoa täynnä, NYT se löytyi!! Menin innoissani nukkumaan – ja aamulla herätessäni koko fiilis oli poissa. Idea tuntui typerältä. Kuka sellaisesta muka maksaisi? Ihan tuhoontuomittu ajatus. Selasin vielä yöllä tekemiäni suunnitelmia ja koitin saada ajatuksesta uudestaan kiinni. Mutta ei.
Musta tuntuu koko ajan siltä, että mussa on jonkinlaista valjastamatonta potentiaalia. Sisuksissa ikäänkuin jokin huutaa päästä vapaaksi. En vaan löydä sitä keinoa, miten itseni vapauttaisin. Moni niistä eilen lukemistani ohjeista neuvoi etsimään ratkaisua harrastuksista. Harrastatko jotain, mistä voisi saada päivätyön? Tai omaatko jonkinlaisen taidon, joka voisi hyödyttää myös muita?
Olisko blogin aiheista ihan ammatiksi?
Blogin kirjoittamisesta on moni jo tehnyt päivätyönsä. Mutta vaikka olenkin tämän blogin kanssa kunnianhimoinen, on vaikea nähdä tätä varsinaisena työnä. Olisi pidemmän päälle aika masentavaa sekä arjessa että työelämässä pohtia samoja asioita. Ja jos tätä tekisi ammatiksensa, vaatisi se varmasti vähän enemmän henkilökohtaisuuksiin menemistä. Olen esimerkiksi ihan tahallani jättänyt pois sukunimen blogista enkä asuinpaikkakuntaakaan ole tainnut mainita. Ammattibloggaaja ei oikein voi esiintyä puolianonyymina.
No olisko jostain blogiin liittyvästä aiheesta ammatiksi? Painonhallinta, liikunta tai joku kehonkuvaan liittyvä juttu? Erilaisia nettivalmennuksia, valmentajia ja dieettiohjeita on jo miljoonia, eikä mulla ole asiantuntevuutta mihinkään osa-alueeseen. Pitäisikö siis opiskella itselleen jonkun osa-alueen pätevyys? Hyvinvointivalmentajaksi? Entä kirjoittaminen? Voisin kirjoittaa kirjan? Tutkin jo kustantajien ohjeita ja totesin, että aika prosessi taitaa kirjan kirjoittaminen olla. Ja vain murto-osa käsikirjoituksista julkaistaan. En sano, etteikö yrittäminen kannattaisi mutta en ehkä tämän varaan laittaisi tulevaisuuttani.
En tiedä mikä musta tulee isona – edelleenkään
Jo vuosia olen pyöritelly tätä päässäni: mikä musta tulee isona? Jostain syystä huomaan koko ajan nojaavani yrittäjyyden puoleen, vaikka se liikeidea onkin edelleen epäselvää sumua. Tiedän suurinpiirtein mille asiakaskunnalle haluaisin palveluja tuottaa ja millä teemalla, mutta se varsinainen punainen lanka puuttuu. Tai sitten vaihtoehtoisesti niitä lankoja on ihan liikaa: tänään esimerksi sain päähäni perustaa oman aikakauslehden ja toisena hetkenä keksin ryhtyä somesisällöntuottajaksi.
Parhaimmalta ratkaisulta tällä hetkellä tuntuisi aikalisä. Jos vaan myisi kaiken omaisuutensa ja muuttaisi perheen kanssa vuodeksi Borneoon harvinaisten apinoiden hoitajaksi. Tai voisin avata jäätelöbaarin Kanariansaarille. Kävisi jossain ihan muissa ympyröissä hakemassa vauhtia ajatuksiinsa. Löytäisiköhän sitä ihan uuden tarkoituksen elämälleen? Mitenköhän tällainen käytännössä olisi mahdollista?
Tai sitten vaan lottoan loppuvuoden ja toivon sen verran suuren potin osuvan kohdalle, ettei tarvitsisi murehtia ammattinvalintaa tai elämänsuuntaa. Voisi vaan kylpeä seteleissä ja nauttia Apperol Spritzejä. Tai kyllästyisi siihenkin varmaan aika pian eikä pelkkä raha kuulemma muutenkaan tee onnelliseksi.
Onks teillä ollut selkeä tieto siitä, mikä teistä tulee isona? Vai oletteko edelleen ihan ulapalla?
Edellinen juttu:
Traumoja lasten kasvukäyristä – ja yksi yllättävä kommentti
*****
Kuukauden TOP 5 postaukset
Miten onnistuin pudottamaan melkein 30 kiloa painoa?
Kasvaako lapsesta syömishäiriöinen, jos sille kertoo kaloreista?
Laihduttelu voi olla jopa haitallisempaa, kuin ylipaino
Älä vaan syö näitä ruokia! Ne pilaavat terveytesi!
Olen laihtunut ilman tietoista laihduttamista – miten se on mahdollista?
*****
Seuraa blogia
Facebook @parastaennenblogi, Instagram @parasta_ennen
No tuota… mä olen sua kymmenen vuotta vanhempi enkä mä tiedä vieläkään mitä haluan tehdä isona :D. Saman alan töitä olen tehnyt koko aikuisikäni toki vaativampiin tehtäviin edeten. Mutta olen paljonkin miettinyt että opiskelisinko tätä alaa lisää vai alkaisinko opiskella työn ohessa ihan jotain muuta. Muutamia vaihtoehtojakin olisi mielessä mutta kassotaan.
Mulle on lapsena ja teininä ollut ihan selvää mitä halusin tehdä. Ne halut kuitenkin karisi kun aikuistuin. Nyt olen semmoisella alalla, että en olisi ikinä uskonut tätä penikkana.
Minun työni on ihan kivaa ja työpäivät on useammin tosi kivoja tai ihan ok kuin sysipaskoja. Ei tämä silti minun intohimoni ole. Mulla ei ole mitään tulenpalavaa intohimoa mihinkään asiaan. Töitä teen rahoittaakseni vapaa-aikani, mutta jos töissä nyt pitää olla se vajaa 8h arkipäivisin, niin on tosi hyvä että työ on enimmäkseen mukavaa ja palkitsevaa.
Olen monessa asiassa tosi hyvä, mutta useita sellaisia asioita en halua tehdä (enkä teekään). Esimerkiksi koulutus ja esimiestyö onnistuu minulta tosi hyvin, mutta koulutuksesta en pidä ja esimiestyö kokonaisvaltaisesti on tosi rankkaa. Tällä hetkellä työnkuvaani ei kuulu kumpaakaan, onneksi.