Ei mitään järkevää sanottavaa
Mun on moneen otteeseen pitänyt tarttua näppikseen, ja kirjoittaa jotain tänne blogiin. Oon saanut monta hyvää ideaa, pyöritellyt otsikoita päässäni ja naureskellut itsekseni nokkelille sanaleikeilleni – joo, tollai mä sit kirjotan! Hahahha!
Mutta sitten jotain tapahtuu. Unohdan puolet suunnitelmistani. Kadotan inspiraation. Välillä päivä loppuu vaan kesken enkä vaan ehdi kirjoittamaan. Oon yrittänyt pitää vähän sellaista periaatetta, että kirjoitan kun siltä tuntuu. Väkisin en ala mitään puskemaan koska teennäisyys alkaa äkkiä paistamaan tekstistä läpi. Mutta sitten taas toisaalta olis hyvä pitää kiinni jonkinlaisesta säännöllisyydestä, koska mitä pidemmäksi tauon päästää, sitä vaikeampi on taas päästä flowhun kiinni. Vaikea yhtälö siis.
Myönnän myös vähän sortuvani siihen, että mietin mitä täältä halutaan lukea. Koska onhan se nyt niin, että ei tätä nyt ihan pelkästään itselleen viitsi tehdä vaan haluan että tämä antaa jotain muillekin. Toisaalta on ihan hyvä pohtia, millaiseen suuntaan blogiaan haluaa kehittää ja millaista sisältöä haluaa tuottaa. Mutta sitten toisaalta muiden mielipiteiden ajatteleminen luo kamalasti paineita ja helposti se oma juttu hämärtyy. Vaikea yhtälö tämäkin.
Ja koska tämän olisi tarkoitus olla pääasiassa laihdutusteemainen blogi, välillä vähän ahdistaa kun se oma laihdutus ei oikein ota tuulta purjeisiin. Stressaan huonolaatuisista kuvista tai siitä ettei niitä kuvia ole. Mietin pitäisikö teknisesti tarjota jotain hilavitkuttimia lisää? Ottaa haltuun vielä Snäppi tai Twitter? Tutkia tehokkaammin Analytics dataa, verkostua, brändätä henkilökuvaa. Yhä useampi blogi tuntuu olevan ammattimainen. Niin viimeistelty ja harkittu. Tuntee olonsa äkkiä niin amatööriksi.
Varmaankin ihan yleisiä bloggaamiseen liittyviä ajatuksia. Jonkinlaista identiteettikriisiä. En oikein tiedä oliko tällä tekstillä mitään erityistä merkitystä. Ehkä tämä toimii vaan sellaisena päänavauksena itselle. Ehkä tämä voisi toimia myös sellaisena hyvänä muistutuksena siitä, että kaikissa asioissa on niin helppo kyseenalaistaa itseään. Luottamus omaan itseensä hukkuu helposti, varsinkin kun vertaa itseään niihin “parempiin ja taitavampiin”. Jollakin tavalla pitäs muistuttaa itseään siitä, että se oma juttu on just se paras juttu.
Njääh. Sekavaa tajunnanvirtaa. Huomenna jotain ihan ajatuksen kera! Ehkä?
Mä itse tykkään enemmän ei-niin-ammattimaisista blogeista: kuvat ei oo viimeisen päälle aseteltuja, somistettuja tai poseerattuja. Just tää “pitäisikö teknisesti tarjota jotain hilavitkuttimia lisää? Ottaa haltuun vielä Snäppi tai Twitter? Tutkia tehokkaammin Analytics dataa, verkostua, brändätä henkilökuvaa. Yhä useampi blogi tuntuu olevan ammattimainen. Niin viimeistelty ja harkittu” ärsyttää mua tosi, tosi monen blogin kans! 😀 Just se, että jotenkin katoaa se maanläheisyys ja “perus-jamppa”-meininki on saanut mut lopettamaan tosi monen (eri kategoriankin) blogin lukemisen. Silloin kun kaikesta tulee liian kaupallista, markkinointi etunenässä, brändäämistä ym.. vähän niinkuin “liian hienoa”. Tuntuu että katoaa ote kirjoittajasta.
Mutta toki jokainenhan tekee blogiaan niinkuin haluaa :)) Mutta jotenkin toivoisin, että tää blogi ei tippuis sinne massaan..! 😉
Tää olis siis semmoinen kannustava kommentti jatkamaan omanlaisesti omalla linjallasi..! ^_^
Juu semmosena sen otinkin! Kiitos tästä, välillä tarvii vähän palauttelua. Ja sellaisena ei-ammattimaisena mäkin haluaisin tän pysyvän, mutta välillä tuntee kauheesti painetta sinne toiseen suuntaan. Mutta tottahan se on, että parasta on vaan vetää omaa linjaa ja antaa muiden tehdä niitä täydellisiä postauksia:)
Pidän blogistasi juuri sellaisena kun se nyt on: rento, aito ja monipuolinen. Ammattimaiset ja kaupalliset blogit eivät hirveästi kiinnosta niiden persoonattomuuden vuoksi (en yleistä, mutta suurin osa). Jatka samaa linjaa.
Kiitos! Hauska että sanoit monipuolinen, itestä kun joskus tuntuu että aiheet pyörii aika pienessä. Mut ehkä se sitten on niin, ei vaan itse osaa puolueettomasti arvioida omaa juttuaan.