Damn se pylly hyllyy – Twerkkaustunnilta terveisiä!
Tuossa reipas viikko sitten ystävä lähestyi mua ehdotuksella: “Mennäänkö twerkkaustunnille?” Ei tarvinnut kovin montaa minuuttia harkita, hulluhan mä olisin ollut jos en tilaisuuteen olisi tarttunut! Kerrankin joku juttu, jossa mun ahterin snadisti keskiarvoa suurempi pinta-ala olisi hyvä juttu. Hah.
Kumpikaan meistä ei aikaisemmin ollut tunnilla käynyt, mutta ihan pystymetsästä mua ei ainakaan tunnille raahattu: olenhan mä nyt nähnyt musiikkivideoita ja jonkun Talent-esiintyjänkin. Ja itseasiassa kerran erään hotellihuoneen lattialla vähän kokeillutkin, mutta se liikehdintä taisi muistuttaa enemmänkin veneen pohjalla sätkivää särkeä.
Olin siis tietoinen siitä, että kyse on vahvasti takakonttiin keskittyvästä liikehdinnästä. En kuitenkaan osannut yhtään arvioida, mitä mieltä itse lajista olisin. Vähän epäilytti myös löytyykö multa ghettogeeniä: entä jos se ei heilukaan? Jos yritän kovasti ravistaa, mutta ainoa mikä liikkuu on allit ja alimmainen leuka? Sellanen wlopoti wlopoti vaan kuuluisi käsivarsista mutta takamus pysyisi tiukasti paikallaan. Ja entä jos se olisi jotenkin liian intiimiä, vaivaannuttavaa? Mietitytti myös pukeutuminen, voisiko olla ihan normaaleilla vaatteilla vai pitäisikö hommata verkkosukkahousut?
Verkkosukkaa, polvisuojaa ja monenlaista pebaa
Suunnattiin siis Tampereelle The Pole Baselle avoimin mielin mutta pienellä jännityksellä. Vastassa oli vähän kaikenlaisia pyllyjä: oli niitä verkkosukkahousuihin ja pieniin shortseihin verhoutuneita, mutta sitten ihan perinteisiä jumppahousu takamuksiakin. Kokoja ja muotoja oli useita; helpottavaa huomata ettei twerkkaus ole vaan tietynlaisen pyllyn harrastus. Suuremmalla ahterilla kuulemma tehdään näyttävimmät liikkeet mutta pienemmälläkin peräsimellä saa ilon irti. Oma pehva tuntui soveltuvan riviin ihan hyvin, ei ollut mitenkään ulkopuolinen olo.
Ohjaaja oli tosi symppis, sellainen reipashenkinen ja helposti lähestyttävä. Ja mikä pylly! Myönnän tuijottaneeni ehkä vähän; kuinka se liikkuikin niin luontevasti?!
Tuntiin kuului lyhyet tekniikkaosuudet, vähän lihaskuntoa ja lopussa tehtiin pieni koreopätkä. Täytyy sanoa, että haastavaa oli! Jekkuna olisi ilmeisesti saada liike aikaan reisillä ja lantiolla, jolloin pakaran tehtäväksi jää rennosti hytkyä rytmissä. Sen rentouden löytäminen sitten onkin kinkkistä, kun väkisinkin puristelee itseään rusinaksi. En millään meinannut saada hyvää hytinää aikaiseksi ja se kyykkyasento alkoi pian hapottamaan reisiä. Ihan treenistä siis meni!
Mutta olihan se nyt siistiä! Jotenkin tosi voimaannuttavaa ja olihan siinä vähän sellainen badass -fiiliskin mukana. Tykkäsin!
Ja oliko se nyt sitten seksitanssia? Useampi kun on jo kauhistunut siitä, että kävin kyseisellä tunnilla “heruttamassa”.
Oli ja ei. Itsellä ei varsinaisesti seksikäs olo tunnilla ollut mutta näen kyllä mahdollisuuden siihen. Olihan se nyt aika flirttiä mutta ei sillä halvalla ja likaisella tavalla, mitä jotkut kuvittelevat. Itselleni ainakaan se seksikkyys ei niinkään tule siitä paljaasta pakarasta vaan siitä itsevarmuudesta ja kehonhallinnasta, mikä näkyy ulospäin. Näkisin ensisijaisesti tämän kyllä ihan kovana treeninä, hauskana harrastuksena ja taitolajina, sitten vasta miettisin sen mahdollista seksi-efektiä. Ja omasta mielestäni on mahtavaa, että on laji johon kanavoida vähän sitä villimpääkin puoltaan. Kurnau vaan!
Sinne vaan twerkkaamaan, niin persikka- kuin emmentaali-pyllytkin!
