Blogien valokuvat ja salaisuudet niiden takana

 

Oletteko ikinä ihmetelleet, miten bloggaaja ottaa kaikki kuvansa? Kulkeeko bloggaajan vierellä joku ammattivalokuvaaja ikuistamassa niitä parhaita hetkiä? Kuinka on mahdollista, että jokainen kuva on aina niin huoliteltu ja viimeistelty? No nyt avataan vähän näitä mystisiä kysymyksiä  – tässä tulee bloggaajan salaisuudet valokuvien takana!

Kävin tällä viikolla A-lehtien koulutuksessa Helsingissä. Aiheena oli houkuttelevan Instagram sisällön luominen sekä henkilövalokuvaus. Paikalla oli parisenkymmentä A-lehtien bloggaajaa mm. Fitfashionilta, Eeva-lehdestä ja täältä terve.fi sivustolta. Valokuvaaminen ja ammattimaisen materiaalin tuottaminen ei itselle ole sitä vahvinta osaamista ja kieltämättä kiehtoo ajatus tämän osa-alueen haltuunotosta. Itsekin monesti pähkäilen, että millä ilveellä itsestään saisi edustavia kuvia blogiin, millaisella kalustolla kuvia kannattaa ottaa ja miten paljon niitä muut editoi. Odotin innolla, että mitä salaisuuksia mulle tuo koulutus avaisi ja miten kollegat kuvansa hoitavat: nyt tulee mustakin ammattilainen!

Ainoa bloggaaja, joka kuvaa kännykällä?

Noh. Siinä kohtaa kun kysyttiin, kuka kuvaa vallan kännykkällä, olin aikeissa nostaa käteni ylös. Pikainen kuikuilu kuitenkin paljasti, että käteni olisi ollut ainoa. Piilotin siis kourani visusti syliini, enkä nostanut kättäni. Kaikki muut kuvaavat järjestelmäkameralla. Muutamia selfieitä kuulemma ottavat puhelimella lähinnä Instagramia varten. Noloa. Mä olen ainoa, joka ei hallitse järkkärin käyttöä. Enkä edes omista kunnollista sellaista. Väkisinkin mietin, olenko mä nyt sitten ihan vauvantossuissa tässä porukassa, kun en edes osaa valokuvata.

Kauniiden kuvien takana on monesti suunniteltu illuusio ja ammattimainen valokuvaaja

Monella muulla bloggaajalla on apunaan joku taitava kollega, jonka kanssa järjestetään erillisiä valokuvausessioita. Toiset käyttävät ihan ammattivalokuvaajia. Kuvauspaikat on usein tarkkaan harkittuja ja päivän asu huolella koottu. Tilanteet ovat monesti lavastettuja, tai vähintään todellisuudesta siistittyjä. Kuvat näpsitään laadukkaalla kamerakalustolla ja editoidaan Photoshopilla tai Lightroomilla. Otoksista julkaistaan tarkkaan valitut versiot. Huolettomiltakin näyttävät kuvat saattavat itseasiassa olla suunniteltuja. Mahtuu joukkoon toki niitä aitojakin tilannekuvia, mutta monesti kuvat ovat illuusiota. Laadukkaan kuvasarjan aikaansaaminen voi olla koko päivän kestävä projekti.

Missä menee aitouden raja?

Instagram koulutuksessa korostettiin aitoutta – tee sitä sun omaa juttua! Anna persoonallinen leima kuville ja toteuta itseäsi! Seuraavassa lauseessa kuitenkin tuli ilmi, että suosittujen instatilien takana on usein tarkat strategiat ja kuvaussuunnitelmat, lavastetut olosuhteet, lainatut vaatteet ja harkitut kuvakulmat. Mun instatili perustuu lähinnä ajatukselle “tää on kiva, julkaisen tän!”. Kumpi tapa sitten on sitä aitoutta? Toinen tapa kerää kymmeniä tuhansia seuraajia, toinen satoja. Mä haluaisin ajatella, että ne sadat seuraajat tässä kohtaa on arvokkaampia kuin ne tuhannet. Tosin kaupallinen arvo piilee sielä tuhansien puolella.

Mun harrastelijamaiset blogikuvat

Mulla ei ole bloggaajakollegaa räpsimässä kuvia, vaan monet mun kuvista on ottanut 10-vuotias tytär (jota joudun usein lahjomaan tätä varten). Välillä saan jonkun kaverin ottamaan kuvia, mutta tunnen oloni näissä monesti vähän vaivaantuneeksi. Selfieitä tulee otettua luvattoman paljon juuri tästä kuvaajapulasta johtuen. Kuvaan myös jonkin verran ajastimella: eli laitan kännykän kivelle ja juoksen paikalleni toivoen sormet ristissä osuvani ruutuun. Ei mitään hajua mun edustavista kuvakulmista enkä useinkaan jaksa kuvia käsitellä. Toki itsekin tulee katsottua sen verran, ettei nyt pakaravako paista eikä silmät ole kierossa. Kuvaan oikeastaan kaikki kuvat kännykällä eikä niiden takana useinkaan ole mitään syvempää filosofiaa. Kuvaan kuitenkin aika paljon, sillä materiaalia on hyvä olla varastossa ja tässäkin harjoitus tekee mestarin: mitä enemmän kuvaa, sitä paremmaksi siinä tulee. Kännykän kuvagalleriasta löytyy siis vähän kaikenlaista, eikä läheskään kaikki edusta julkaisukelpoista materiaalia.

Siinä kohtaa kun bloggaa ammatikseen, on toki kuvaukseenkin keskityttävä eri tavalla. Mutta en nyt tiedä oliko se tuossa koulutuksessa kokemani mitättömyyden tunne sittenkään aiheellista, ei nämä mun kuvat kuitenkaan silmiä kirvele. En usko monenkaan lukijan kiinnittävän huomiota kuvan takana olevaan tekniikkaan: oliko se nyt sitten kännykkäkuva vai studiokuva. Sitä paitsi nykyään kännyköillä saa otettua erittäin laadukkaita valokuvia: esimerkiksi nämä postauksen kuvat on otettu Huawein P20 luurilla ja ovat käsittelemättömiä. Mulle kuvissa tärkeintä on fiilis, valoisuus, terävyys, rehellisyys ja sellaiset pienet “viat”. Joskus jopa ärsyttää liian kauniit ja viimeistellyt kuvat blogeissa, joita on tungettu postaus täyteen tekstin jäädessä toissijaiseksi.

Mitä mieltä te olette? Onko blogin kuvilla kuinka suuri merkitys ja haittaako kännykkäkuvat?

 

Postauksen kaikki kuvat: Huawei P20

---

Edellinen juttu:

Rakastaako lihava oikeasti itseään

 

Lue myös nämä:

Kesä tulee – Tässä vinkit upeaan kesäkuntoon!

Mutta kun mä en uskalla!

*****

Seuraa blogia: Facebook @parastaennenblogi, Instagram @parasta_ennen