Arkiaktiivisuus jopa säännöllistä treenausta kannattavampaa

Luin tuossa jokin aika sitten Aki Hintsan kirjan, jossa mainittiin arkiaktiivisuuden tärkeys. Itseasiassa sen sanottiin olevan jopa muuta treeniä tärkeämpää: mieluummin aktiivinen elämäntapa kuin tunnin juoksulenkki. Ja tiedättekö mitä. Oikeassahan tuo taisi olla.

Mun normaali arkipäivä menee yleensä niin, että istun töissä sen 8 tuntia, autossa ehkä tunnin ja erinnäisissä askareissa kuten syödessä, hampaita pestessä ja vaatteita pukiessa vietän sen pari tuntia. Jossain kohtaa sitten vetäisen sen tunnin kävelylenkin. Tuon lenkin jälkeen ajattelen, että nyt on päivän aktiivisuus kuitattu ja lössähdän sohvan nurkkaan loppuillaksi. Sitten nukun 8 tuntia ja sama rumba seuraavana päivänä. Tuo yksi tunti liikuntaa saattaa siis olla mun koko vuorokauden aktiivisuusmäärä jotain satunnaista käsien heiluttelua lukuunottamatta. Ja mä ihan oikeasti ajattelen, että jes mä olen aktiivinen ihminen!

Yksi tunti liikuntaa päivässä ei tee päivästä aktiivista

Jos koko päivä on lähinnä istumista, ei yksi raivokas ryhmäliikuntatunti vielä käännä päivää aktiiviseksi. Vaikka juoksisit hikipäässä juoksumatolla tai heiluttaisit kahvakuulaa nurmikolla, ei yksi treenitunti muuta balanssia kun vastassa on 23 tuntia passiivisuutta. Toki se tunti liikuntaa tekee hyvää ja ehdottomasti se kannattaa päivässä pitää, mutta arkiaktiivisuuteen tulisi silti kiinnittää enemmän huomiota. Niin helposti sen merkitys meiltä unohtuu ja kuvitellaan, että korkeasykkeinen liikunta korvaa kaiken istumisen.

On paljon kovakuntoisia ihmisiä, jotka eivät varsinaisesti harrasta liikuntaa. Maanviljelijät, varastotyöntekijät, puutarhurit, talonmiehet. Arki on heillä aktiivista koko ajan: kannetaan, kävellään, nostellaan ja siirrellään. Keho on jatkuvassa liikkeessä ja istumista päivässä on vähän. Urheilua harrastamaton, mutta alati liikkuva myymäläapulainen saattaa elää terveempää elämää kuin viisi kertaa viikossa treenaava istumatyöläinen.

Arkiaktivisuudella voi siis saavuttaa jopa paremman peruskunnon, kuin sillä tunnin ryhmäliikunnalla.

Aktiivisuuden lisääminen päivään voi tuntua alkuun mahdottomalta. Jos työkseen tekee istumätyötä, miten sitä voi muka muuttaa? Ja riittääkö se, että istuu vaikka sen pari tuntia vähemmän töissä? Samaisen Hintsan mukaan tällä on itseasiassa iso vaikutus: jos korvaa työpäivässä kolme tuntia istumista seisomisella, lisää kulutustaan 120kcal. Tämä viidesti viikossa tehtynä tarkoittaa jo 600 kilokalorin lisäkulutusta. Vuodessa tämä vastaa jopa kymmenen maratonin juoksemista! Ei tunnu enää niin pieneltä muutokselta, eihän?

Kuinka paljon aikaa vietät sohvalla tai kännykkää selatessa? Entä jos tämän ajan käyttäisikin toisin?

Itse huomaan esimerkiksi, että se sohvalla istuminen on viimeinen niitti päivän aktiivisuuteen. Siihen kun lösähdät niin et taatusti ole enää aktiivinen. Sen sijaan jos karttaa sohvaa, todennäköisesti puuhailee kaikenlaista muuta kuten laittaa pyykkiä, kastelee kukkapenkkejä tai siivoaa jääkaappia. Joskus voisi miettiä myös, onko sinne maitokauppaan pakko mennä aina autolla? Kun pyörällä pääsee melkein yhtä nopsaan? Tai pitääkö parkkeerata aina ovien eteen vai voisiko auton jättää vaikka 50 metrin päähän ja kävellä? Vuodessa tästäkin tulee iso kasa lisäaskelia.

Arkiaktiivisuuteen panostaminen toimii myös sellaisilla, joilla ei ole aikaa siihen puolentoista tunnin salitreeniin. Liikkuminen tapahtuu vähitellen päivän aikana ja itseasiassa saa jopa enemmän hommia tehtyä, kun pysyy aktiivisesti liikkeessä kotonakin eikä maadu sinne sohvalle tai jää jumiin kännykän ruutuun. Oletteko muuten miettineet, kuinka monta tuntia(!) päivässä perustyyppi viettää kännykkää selatessa? Miettikää, jos sen ajan käyttäisikin arkiaktiivisuuteen: meillähän ei olisi enää ylipainoisia!

---

Edellinen juttu:

Onko pakko olla laiha, jos ei halua?

***

Lue myös nämä:

Hyvin ohjattua, edullista ja tehokasta treeniä. Onko sellaista?

Avaimet onnellisuuteen – tämä tekee onnelliseksi

*****

Seuraa blogia: Facebook @parastaennenblogi, Instagram @parasta_ennen