Alkoholi – selviääkö viikonlopusta ilman?

Varmaankin aika monella on tällä hetkellä sama tilanne, mutta kuinka sen myöntäminen onkin niin epämiellyttävää? Vahvasti näyttää siltä, että tämä viikonloppu on pitkästä aikaa alkoholiton.

Kesälomalla meni tissutellessa viinipullo jos toinenkin. Siinä puutarhatöiden lomassa yksi lonkero. Terassilla istuessa toinen ja veneillessä sitten vähän sangriaa. Ehkä vielä ruuan kanssa jotain? Ja kyllähän kuohuvakin kesään kuuluu! Muutama päivä ilman ja jo alkoi suussa napsumaan eikä sitä mielitekoa paikattu muuten kuin tuolla ah-niin-ihanalla sopulin aivastuksella; tuo pieni tsihahdus kun neitseellinen tölkki korkataan.

Musta ei absolutistia saa ja uskon, että on olemassa järkeväkin alkoholikulttuuri. Joskus tekee ihan hyvää kallistaa vähän kuppia. Mutta näin painon ja terveellisemmän elämän kannalta en näe kamalasti järkeä tässä perinteisessä suomalaisessa kesälomanviettotavassa. Silti siihen itsekin sortuu. Miksi? Nyt kun ne alkoholiannokset on tossa vyötäröllä, mietin oliko niiden nauttiminen sen arvoista?

Lauantaina olisi taas ollut tilaisuus nauttia viinilasi jos toinenkin, kun siinä ystävien kera grillailtiin ja paljuteltiin. Olin lujana, vaikka hammasta piti purra. Kamalaa myöntää, että ihan oikeasti teki mieli.

Olen kyllä ollut ennenkin ilman, omalle mittapuulleni pitkiäkin aikoja. Siinä on jännä juttu, että mieliteot vähenevät, mitä kauemmin on ilman. Taas näin pidemmän tissuttelun päälle sen putken katkaisu on vaikeaa. Sitä lasillisen tuomaa euforiaa jotenkin tarvitsee, sillä rentoutuu ja tuntee itsensä jotenkin vapaammaksi.

Tiedän kuitenkin myös toisen tavan hankkia euforisia viboja. Liikunta. Väitän, että siitä saa joskus jopa paremmat fiilikset! Ja siinä missä alkoholin tuoma onni on hetkellinen, liikunnanilolla voi elää vuorokausia. Liikunta ei myöskään tuota krapulaa, väsymystä, sydämentykytystä tai kissankakan makua suuhun. Eikä liikunnan jälkeen tee mieli uida kebabissa. Parisuhderiitojenkaan syy harvemmin taitaa liikunta olla.

Kerkesin lenkille juuri sopivasti sateiden välissä. Olisin voinut jättää menemättäkin, mutta jos jää odottamaan täydellistä hetkeä, saa usein odotella aika kauan. Nyt kävi tuuri enkä kastunut!

Liikunnan valitseminen lasillisen sijaan onkin sitten ihan toinen juttu. Alkoholi liittyy vahvasti sosiaalisiin tilanteisiin (tai sitten yksinäisiin verkkari-iltoihin ja Youtuben itkettäviin “jenkkisotilas palaa kotiin” -videoiden katseluun). Rentoutumisen lisäksi näissä tilanteissa halutaan ehkä upota siihen omaan Alter egoon – tuoda esiin se fiksumpi, hauskempi ja itsevarmempi minä. Muutos tähän sisäiseen persoonaamme tapahtuu hetkessä. Liikunnan kautta tähän menee taas enemmän aikaa, ehkä viikkoja tai kuukausia riippuen liikkujan lähtötasosta ja liikkumistavasta. Kuka jaksaa odottaa? Kun samaan fiilikseen voisi päästä tässä nyt ja heti?

Kysyyhän se mielenlujuutta, aika hitostikin. Todistetusti ei onnistu aina meikäläiseltäkään. Hetkittäiset sortumiset ei kuitenkaan haittaa, kunhan niistä ei ota tapaa. Ei juhlia tarvitse tulevaisuudessakaan juhlia kuivinsuin, pitää vaan osata erottaa se arki ja juhla toisistaan.