Miksi motivaatio ei pysy yllä? Mistä saisi lisää motivaatiota?
Kirjoittelin tuossa pari päivää sitten pitkät tarinat motivaatiosta ja sen löytämisestä. Mistä saisi lisää motivaatiota? Ajattelin ottaa oikein tieteellisen näkökulman tekstiini, joten googlettelin aihetta ja luin teemaan liittyviä artikkeleja. Lopulta väänsin pitkän sepustuksen, johon oikein kuulkaa siteerasin Wikipediaa! Tuo tekstini oli lähes Pulizerin arvoinen raapustus; analyyttinen, oivaltava ja pätevä. Annoin sen levätä yön yli ja nyt luettuani sen, totesin sen olevan suurelta osin täyttä kakkaa.
Ensinnäkin. Motivaatiota ei voi tieteellisesti selittää. Siihen ei ole olemassa mitään yleispäteviä sääntöjä eikä eri ihmiset motivoidu samoista asioista. Motivaatio elää, muuttuu ja mukautuu. Sitä ei voi väkisin kasvattaa eikä sitä voi aina tietoisesti etsiä. Siitä ei voi kirjoittaa perustuen artikkeleihin vaan omiin kokemuksiin pohjautuen.
Aiemmassa tekstissäni puhuin mm. motiivien ja tavoitteiden merkityksestä. Kuinka hyvä tavoite ja siihen suoraan liittyvä tiedostettu motiivi, saavat meidät motivoitumaan. Ja jos tavoite on riittävän tehokas – pysyy motivaatio yllä. Totta toisaalta. Mutta käsi ylös ne, jotka asettavat kyllä itselleen kunnianhimoisia tavoitteita, mutta sitä perkeleen motivaatiota ei vaan saa pysymään kelkassa!
Vaikka kuinka teen itselleni palkintotaulukoita jääkaapinoveen ja selaan läskikuviani vanhoista kuva-arkistoista, en motivoidu haluamallani tavalla. Välillä kyllä saatan saada varsinaisen tehopiikin, mutta aika usein homma muuttuu lopulta väkisin läpipuskemiseksi.
Mistä saisi lisää motivaatiota? Onko sitä mahdollista edes saada ylläpidettyä?
Omalla kohdallani olen havainnut, että mitä kivemmasta asiasta on kyse, sitä kovempi motivaatio on sen tekemiseen. Motivoidun myös paremmin, jos haluamani asia on ns. sisäinen eikä ulkoinen tavoite. Ulkoisena tavoitteena ajattelen kapean vyötärön, pyöreän pakaralihaksen ja pienemmän painoindeksin. Halusin tai en, nämä tavoitteet ovat itseni JA yhteiskunnan määrittelemiä tavoitteita. Sisäisenä tavoitteena taas näen jonkun tietyn taidon oppimisen tai vaikkapa ystävystymisen. Nämä ovat selkeästi vain itseni asettamia tavoitteita.
Ehkä siis motivaation saisi tehokkaammin kasaan, kun muistaisi tehdä niitä itselle mieluisia juttuja. Lopputulos on vahvempi ja pitkäikäisempi, kun jo pelkkä matka tavoitteeseen on mieluisa. Itselleen täytyy vain olla rehellinen, ei tarvitse tykätä samoista asioista kun muut! Toinen voi oikeasti tykätä diettaamisesta ja toinen taas tykätä jalkapallon pelaamisesta; molemmilla tavoilla on mahdollista hoikistua, jos se sattuu olemaan tavoitteena. Valitse se polku, joka kiinnostaa enemmän!
Olen alkanut itse luopumaan ajatuksesta, että oma lopullinen päämääräni olisi laihuus. Tai joku tietty pudotettu kilomäärä. Vaikka edellämainitut houkuttelevalta kuulostavatkin, valitsen mieluummin toisenlaisia motiiveja: parempi itsetunto, rikkaampi arki, terve ja pitkä elämä, hyvän esimerkin näyttäminen lapsilleni, ilo, kyvykkyys ja kestävyys. Motiiveja voisi olla myös ystävyys ja ihmissuhteet, oppiminen ja huumori. Jokainen näistä kuulostaa vahvemmalta ja pitkäkestoisemmalta motiivilta kuin pyöreä pakaralihas. Liikkuminen puhtaasta liikunnan ilosta ystävän kera vai kalorinkulutusmielessä puoliväkisin harrastettu kotijumppa – mitä luulette kumpi motivoi enemmän?
