Strippaaja vaiko urheilija – ennakkoluuloja tankotanssista
Meidän tankostudion tanssijoita haastateltiin paikallislehteen heidän tuoreen SM-kisamenestyksensä vuoksi. Ylpeydellä luin heistä kirjoitettua juttua ja oli siinä pieni videonpätkäkin. Go girls! Hymy valahti kuitenkin pyllyyn, kun huomasin verkkouutiseen tulleen kommentin:
Strippibaaris ne tekee samat temput ja vähän enemmän ja riisuu samaan aikaan itsensä. Ei noilla taidoilla kauheasti kannata (olemattomia) rintoja pullistella.
– Anonyymi
Ensin raivostuin. Sitten vähän nauratti. Nyt tunnen vain sääliä tätä nimetöntä sankaria kohtaan. Huoh.
Ensinnäkin. Elämme vuotta 2018 ja naisten ruumiinosien arvostelu ja julkinen kommentointi on ollut suhteellisen junttia jo pitkän aikaa. Se on rumaa, hävytöntä sekä asiatonta ja kertoo aika paljon kommentoijan henkisestä kypsyydestä. En tartu tähän tämän enempää, kaikki varmaan ymmärtää mitä tarkoitan.
Toiseksi. Nimettömänä paikallislehden sivuilla tälläinen kommentointi, vitsit miten kypsää! Nykyään on ihmeellinen olettamus, että koska nettiin voi kirjoittaa kasvottomana, niin samantien voi sitten ladata ihan mitä sattuu. Ei yhtään ajatella, että niitä kommentteja lukee toinen ihminen. Puhuisimmeko oikeasti toisille näin kasvotusten? Tuskin. Miksi on jotenkin OK kirjoittaa tällaista tarkoituksellisesti loukkaavaa tekstiä nettiin? Keitä nämä ihmiset oikein ovat ja mitä heidän päässään liikkuu?
Kolmanneksi. Ai kuinka mieltä lämmittää tällainen ennakkoluuloisuus! Aina välillä törmää tähän ajatukseen, että tankotanssi on savuisten strippiluolien herutuskeino eikä suinkaan vakavasti otettava urheilulaji. Ajatus istuu sitkeässä joissakin meissä, vähän niinkuin Voima Jodassa. Lajin yleistyminen on onneksi murtanut näitä ennakkoluuloja jonkinverran, mutta edelleen näköjään löytyy näitä suvaitsevaisuuden edelläkävijöitä.
Strippaamista vai akrobatiaa?
Sen verran annan siimaa tälle kommentille, että tankotanssia tosiaan voi löytää myös strippibaareista. Tankotanssista on monta eri tyylisuuntausta ja tunnetilaa, vähän niinkuin tanssissa yleensäkin. Jotkut suosivat eroottisempaa linjaa, toiset taas akrobaattisempaa. Toiset ovat taiteellisia tanssijoita ja toiset taas voimatemppuihin keskittyviä. Strippibaaristakin voi löytää erittäin taitavia tanssijoita ja myös heidän taitojaan tulisi kunnioittaa.
Mutta sitten on tämä toinen akrobaattisempi puoli lajista, jolla ei ole mitään tekemistä strippaamisen kanssa vaan kyse on ihan vakavasti otettavasta urheilulajista, joka soveltuu niin lapsille, naisille kuin aikuisille miehillekin. Vähäinen vaatetus on selitettävissä ihan loogisella perustelulla: tangolla pysymiseen tarvitaan ihon ja tangon välistä kitkaa. Mitä enemmän siis ihoa näkyvillä, sitä paremmin pystyy tangolla tekemään. Toki ihan puristusvoimankin varassa voi joitain liikkeitä tehdä, mutta ihokontakti on silti aika oleellinen osa tankoilua. Vähäpukeisuus on siis lajiin kuuluva ominaisuus, eikä mikään viekottelukeino.
Tankotanssissa menestyminen vaatii muutakin kuin lyhyitä shortseja
Tankotanssi vaatii paljon voimaa, notkeutta, rohkeutta, kehonhallintaa ja puristusvoimaa. Jos haluaa SM-tason tanssijaksi vaaditaan myös sitoutumista, kovaa treeniä, satoja mustelmia ja sitkeyttä. Sen lisäksi menestykseen vaaditaan usein myös taiteellista ilmaisukykyä ja eläytymistä, kuten tanssilajeissa yleensäkin. Ihan helpolla ei tule gloria tässäkään lajissa. Joten suosittelisin pitämään mölyt mahassa, jos tekee mieli avautua asiasta, mistä ei tiedä yhtään mitään. Jos on pakonomainen tarve valittaa ja arvostella, suosittelen kerrostalon ilmoitustauluja tai vauva.fi palstaa. Sinne mahtuu joukkoon nyrpeään! Lämpimästi myös kannustan käymään ainakin yhdellä tankotunnilla, niin osaa sitten paremmin arvioida toisten taitoja tai taidottomuutta.
Kuvat: ©Suomen Tankotanssiliitto/Tomi Jokela
Lue myös nämä:
Harrastuksena tankotanssi – miten päädyin ensimmäiselle tunnille
Ilma-akrobatia – suosittelisinko ja mitä jäi käteen?
*****
Seuraa blogia: Facebook @parastaennenblogi, Instagram @parasta_ennen