Yksinäisyys voi tehdä onnelliseksi

Yksinäisyys voi tehdä onnelliseksi – vai voiko? Ehkä odotamme, että yksinolon pitäisi tuntua aina hyvältä – mitäs jos ei tunnu? Vahva yhteys omiin tunteisiin tunteisiin ei ole sama kuin se, että tuntuu jatkuvasti hyvältä. Eihän rakkaidenkaan kanssa ole hyvä olla vain silloin, kun he ovat hauskoja…

Olen nauttinut alkukesästä, luonnosta ja auringosta! Monena päivänä olen siirtänyt toimistoni ulos, napannut kannettavan mukaani laiturin nokkaan tai terassille – ollut yksin. Olen nauttinut lintujen laulusta ja veden liplatuksesta – tehnyt töitä tehokkaasti, mutta rennommin. Poikamme on ollut maalla, siispä omat aikatulunikin ovat saaneet kulkea omia polkujaan. Lomasta tämä ei kuitenkaan mene…

Olen aina ollut suorittaja-typpiä ja jollain tasolla myös edelleen, koen että voisin tehdä enemmän, ja että joutilaisuus sekä oma aika on jollain tasolla hukkaan heitettyä aikaa. Etenkin kun näen kuinka rakkaimmat ympärilläni painavat niska limassa töitä – tuntuu itsekkäältä ja jollain lailla väärältä vain olla. Tulee halu auttaa ja helpottaa toisen taakkaa, vaikka omassakin olisi kestämistä. Tiedostan, että hetket itseni kanssa, yksin luonnossa ja kiireettömänä ovat arvokkaita ja tekevät minusta paremman äidin, puolison, siskon, ystävän jne. Elävä, aito ja rikas suhde itseni kanssa auttaa rakentamaan arvokkaita suhteita myös muualla. Aika itselle ei ole millään tapaa hukkaan heitettyä aikaa tai turhaa – päin vastoin.

Rest is not idleness, and to lie sometimes on the grass under trees on a summer’s day, listening to the murmur of the water, or watching the clouds float across the sky, is by no means a waste of time.

John Lubbock

Omassa arjessani meditoinnilla, aamurutiineilla ja yksinololla on iso merkitys hyvinvoinnissani. Olen sosiaalinen ja rakastan perhettämme, mutta tarvitsen myös tilaa ajatuksilleni ja itselleni. Yksin kuulee, mitä tuntee. Yksinollessa, on helpompi saada yhteys itseensä – siihen, mitä haluan ja mitä en halua. Tarvitsen yksinoloa myös palautumiseen ja rauhoittumiseen – vastapainoksi kaikella

Tunteet ovat polttoaineemme ja kompassimme elämässä. Jos ei tiedä, mitä tuntee, elämän mielekkyys häviää. Jos ei tunnista tunteitaan, ei tiedä, mihin suunnata.

Yksinolo tai yksinäisyys voi kuitenkin olla taakka silloin kun siihen ei ole vaihtoehtoa. Meillä on luonnollinen tarve kuvailla, puhua ja kertoa osa omaa tarinaamme – jakaa osa elämäämme.

Jos yksinäisyys aiheuttaa surua, liittyy useimiten arvottomuuden- ja riittämättömyydentunne. ”En ehkä ole tarpeeksi arvokas, että kukaan ei halua viettää aikaa kanssani.” Yksinäisyys saattaa myös pelottaa, sillä kun olemme yksin kuulemme paremmin omia ajatuksiamme ja suojamuureja ei tarvita. Joskus totuuden kohtaaminen pelottaa. Toisinaan taas koemme tarvetta paeta sosiaalista melua saavuttaaksemme selkeyttä, aivan kuin emme näkisi metsää puilta. Tämä on sitä yksinäisyyttä, tai oikeastaan yksinoloa, jota itse kaipaan. Se tekee minusta itsenäisemmän ja tarjoaa tilaan kuunnella sisintä ja tuntemuksia –  nauttia ja tuntea täysillä, ollen vastuussa ainoastaan itsestämme.

Kesällä ja lomalla on aikaa olla perheen ja ystävien kanssa, mutta anna hetki aikaa itsellesi olla myös yksin. Ota huomioon se ystävä, joka asuu sisälläsi ja anna aikaasi myös hänelle – huomioi, kuuntele ja ole läsnä.

Iloa, kiireettömyyttä ja voimaa,
Karita

kuva: Emma Ronkainen

Lisää iloa, inspiraatiota, reseptejä, kauneutta ja paljon muuta löydät aiemmista postauksista – selaile siis myös niitä!

Mitä rakkaus on?

Olisi ilo jos tapaisimme myös somessa: Instagram @karitatykka | Twitter @karitatykka | Snapchat karita-tykka ja FB

kiitos!