RAKKAUSKIRJE ISÄLLE

Rakkauskirje Isälle – omalle sankarilleni

Tänään juhlitaan kaikkia isiä ympäri maan. Siksi halusin tänään kirjoittaa isälleni – omalle isälleni, jolle ihan liian harvoin tulee sanottua kuinka tärkeä hän minulle on. Joten aiheestakin tänään kirjoitan otsikolla rakkauskirje isälle… <3

 

 

Synnyin Kuopiossa perus työläisperheessä 41 vuotta sitten. Sain nimekseni Karita Hanna-Maria Tuomola. Etunimeni Karita oli isäni ajatus, myöhemmin hän on selventänyt että Karita nimen juuret juontavat rakkautta tai lempeyttä tarkoittavasta latinan sanasta caritas. Jo tämä kuvastaa isästäni paljon – hän on herkkä, tunteellinen, lämmin, mutta myös jämpti ja joskus hiukan itsepäinenkin. Meillä on aina halattu ja aina olen painajaisten astuessa uniini voinut huoletta kömpiä sänkyyn vanhempieni väliin – aina myös puhuttu KAIKKI asiat läpi. En ole koskaan joutunut miettimään mitä uskallan kotona kertoa, eikä minun ole koskaan tarvinnut salata mitään. Kun olen “munannut” pahemman kerran ei minua koskaan kuritettu tai rajusti rankaistu, väkivallasta puhumattakaan. Vaan keskusteltu, annettu minu itse oivaltaa ja ottaa vastuu – omalla kohdallani herkkänä tyttönä se on varmasti ollutkin paras ratkaisu. Isäni on aina aistinut miten kanssani tulee toimia ja miten minua käsitellä, sillä pakottamalla, huutamalla tai kurittamalla ei kanssani saa mitään aikaan. Minulle ei ole koskaan annettu valmiita askeleita eikä puolestani ei ole koskaan pureskeltu mitään, vaan pikemminkin kehotettu itse ottamaan vastuu ja tekemään päätös, jonka takana haluan seistä. Joskun olen onnistunut tekemään hyviä valintoja, toisinaan taas en, mutta aina saanut tukea vanhemmiltani. Minua ei ole koskaan lellitty tai liiemmin pumpulissa kasvatettu, mutta turvaa, rakkautta ja hyväksyntää on ollut elämässäni aina. Lasuudestani ei koskaan puuttunut mitään, vaikken saanutkaan kalliita trendivaatteita tai merkkileluja, ei niillä ollut loppujen lopuksi mitään merkitystä. Minua ei ole koskaan verrattu kehenkään tai vähätelty eikä myöskään nostettu muita korkeammalle – olen saanut arvostusta omana itsenäni ja minut on hyväksytty sellaisena kuin olen. Tästä kaikesta olen vanhemmilleni ja isälleni ikuisesti kiitollinen.

 

Olemme vuosien varrella kokeneet ja kohdanneet kaikenlaista yhdessä ja aina kaikesta selvinneet – perheenä. Koenkin että olemme – tiimi, joka tukee aina toinen toisiaan. Tästä kaikesta olen kiitollinen tietysti koko perheelleni, mutta etenkin näin isänpäivänä omalle rakkaimmalle isälleni. Isälle, joka on ollut aina oma sankarini. Sankari, joka on AINA valmis auttamaan jos vain voi ja jolla oli aina juuri oikea rohto, jos esimerkiksi jokin pöpö sattui pienenä iskemään. Nyttemmin ymmärrän, että paljon on ollut kyse myös lumevaikutuksesta, vahvasta luottamuksesta, joka minulla on aina ollut isääni kohtaan. Jos isä sanoi, että tämä “lääke” toimii niin se todellakin aina toimi – oli kyse sitten lakupussista ja jaffa-limusta tai sitten vaan hikoilusta peiton alla. : )

Rakkauskirje isälle

Tiedän, että olen superonnekas lapsuudestani ja vanhemmistani ja siksi halusinkin kirjoittaa isänpäivänä julkisen rakkauskirjeen isälleni. Hän on aito, vilpitön, fiksu, ahkera, lämmin, edelleen vahvasti läsnä elämässäni – hän on isä isolla I:llä. Isä, jonka puoleen edelleen käännyn kun teen tärkeitä päätöksiä tai kun haluan pallotella jotakin asiaa, johon haluan itse löytää vastauksen. Hän on viisas ja kuunioitan hänen mielipidettään, vaikken aina samaa mieltä kaikesta olisikaan. Meitä yhdistää myös intohimo terveyteen ja hyvinvontiin, josta myös keksutelemme usein. Tärkeintä on kuitenkin arki, elämä, rakkaus, yhdessäolo ja aito lämmin läsnäolo. Muistan kuinka erään kerran silloisesta poikaystävästä erottuani olin kotona vanhempieni luona silmät turvoksissa ja punaisina itkusta ja lukemattomista kyyneleistä totesin “miksen voi olla kuin jänis”. Isäni ihmetteli ja vastasin etten jaksa enää itkeä. “jäniksillä ei ole kyynelkanavia, eivätkä ne voi itkeä…” Silloin isäni sanoi sanat, jotka jäivät ikuisesti mieleeni; “maailma on täynnä kovia ja kylmiä ihmisiä – herkät ovat harvemmassa. Ole ylpeä herkkyydestäsi, äläkä koskaan pyri siitä eroon tai peittelemään sitä”. Tätä opetusta kannan mukanani edelleen ja opetan myös pojalleni, joka myös on tunteellinen ja herkkä.

 

Kiitos isä, että olet juuri minun isäni, että olet aina seisonut rinnallani ja kannustaen tukenut kanssani matkallani. Kiitos rakkaudesta, tuesta, kannustuksesta, rehellisyydestä ja läsnäolosta. Kiitos mielenkiintoisista keskusteluista ja lämpimistä halauksista, joita olen aina saanut.  Kiitos siitä, että sinulla on ollut minulle aikaa. Kiitos kun olet kuljettanu minua keikalta toiselle nourempana tyttönä ja että olet toiminut innottajani hyvinvoinnin parissa. Kiitos myös, että olet aina kannustanut minua olemaan herkkä, aito ja oma itseni – ei enempää, muttei vähempääkään.

 Kiitos rakas isä ja hyvää isänpäivää!
Rakastan sinua.

 

Halein,
Karita

 

Lisää ravintoa keholle ja miellelle löydät alta.

 

Supernainen

Uunilohi lehtikaali-bataattipedillä

Mitä valitset?

Seuraa myös: Instagram @karitatykka | Snapchat karita-tykka | Twitter @KaritaTykka

kiitos