Maanantain positiivinen ajatus 27.3.2017
Olen useita kertoja ajatellut jonkun henkilön olevan ihailtavan rohkea ja peloton. Me kaikki olemme varmasti joskus ajatelleet niin. Minulle on myös sanottu, että olen rohkea, mutta olenko sitä? Tämän maanantain positiivinen ajatus 27.3.2017 -postauksessa puhutaan rohkeudesta.
Niin, olenko omasta mielestäni rohkea? Ennen en osannut sanoa tai sanoin etten ole, sillä sisäinen puheluni vähätteli ja saattoi jopa alistaa minua ajatuksissani. En anna sen kuitenkaan tehdä sitä enää, vaan jos jokin asia kutsuu minua, menen sitä kohti päättäväisin askelin. Joskus pääsen “perille” ja joskus huomaan, ettei päämäärä aidosti enää kutsukaan minua. Rohkeutta on myös uskaltaa päästää irti jostakin tai vaihtaa suuntaa.
“I learned that courage was not the absence of fear, but the triumph over it. The brave man is not he who does not feel afraid, but he who conquers that fear.”
― Nelson Mandela
Olen itsekin ajatellut, että rohkea on se, joka ei pelkää mitään – nyt ymmärrän, että niin kuin on monenlaisia taitoja ja lahjoja, on myös monenlaista rohkeuttakin. Ne voivat siis kulkea rinnakkain ja askeltaa yhdessä eteenpäin.
Jos minulta nyt kysyttäisiin olenko rohkea, vastaisin kyllä. En ylimielisenä elämälle, vaan pikemminkin pelko pepussa, mutta päättäväisesti tunnistaen voimavarani. Olen oppinut, miten pelkoja käsitellään. Ymmärrän, että ne ovat minua varten, eivät vastaan. Ja tiedostan myös, että itse päätän annanko niille vallan vai en – miten päätän toimia niiden kanssa.
Kaikki tunteet kannattaa ottaa vastaan, myös ne epämiellyttävämmätkin. Hyväksyä ne ja sen, että ne eivät aina tule meistä, vaan voivat tulla kyytiimme myös muualta. Jos lakaisemme tunteet maton alle, emmekä kohtaa niitä hyväksyen, tulevat ne elämäämme uudelleen ja uudelleen. Hyväksyen ja rakastaen voimme käsitellä tunteita ja päästää niistä irti. Niihin ei tarvitse tai kannata jäädä vellomaan. On hyvä tiedostaa, että kaikki ajatukset, joiden kanssa eniten painimme tai joihin suuntaamme energiaamme kasvavat. Meillä on valta ajatuksiimme – vain meillä itsellä, eikä kukaan muu ei voi tehdä sitä puolestamme.
Ole rohkea, pelkää jos pelottaa, tunne, hyväksy ja jatka silti päämäärääsi kohti. Kuuntele tunteita ja tuntemuksia, mitä ne kertovat? Kertovatko ne vaarasta vai mahdollisesta tulevasta onnistumisesta?
On hyvä muistaa, että vain epäonnistumisenpelko on esteenä onnistumiselle!
Iloa, valoa ja rakkautta,
Karita
kuva: Karita Tykkä
mala-koru : AnnakaTaikafarkut: Lindex sustainable choice
Voi että miten ajankohtainen. Olen ollut todella rohkea tarttumaan haasteisiin ja laittamaan itseni jos mihinkin ..liemeen(kin). Uskoin, että päätökset on tehty senhetkisen parhaan tiedon ja ymmärryksen mukaan.
Joskus elämä heittää todellisia haasteita tielle, niitä joita ei varmasti kukaan haluaisi mutta niitä vaan tulee vastaan. Kun muutaman kerran putoaa kunnolla polvilleen, istahtaa pelko olkapäälle. Rohkeus katoaa ja on helpompi ottaa kaikki varman päälle. Itselläni meni vuosia tallustellessa kuin sumussa peläten korttipakan kaatumista uudelleen. Rohkeudesta ei tietoakaan ja elämä soljuu ohi. Mutta kuten kauniisti kirjoitat, pelkää jos pelottaa ja kuuntele mistä se kertoo. ❤️
Hei Maarit.
Juuri näin – tunne, älä pakoile.
Kortttipakka saattaa kaatua ja voi viedä tovin ennenkuin saa kasattua sen uudelleen kasaan. Olet kuitenkin tässä ja hengität – selviät mistä vain, myös tästä. Teet sen vieläpä niin että olet kaiken jälkeen jopa vahvempi ja kokeneempi. <3
Iloa,
Karita