Kuinka rakkaus alkoi

Kuinka rakkaus alkoi ja mikä on mieheni ja minun parisuhteen tarina, ovat kysymyksiä, joihin minua on pyydetty vastaamaan useamman kerran. Vietimme mieheni kanssa viime viikolla 10-vuotis hääpäivää ja se inspiroi minut vastaamaan tänään tuohon pyyntöön ja kerron, mistä kaikki alkoi ja juttelen rakkaudesta ylipäätään.

Tutustuimme jo kaksikymmentä vuotta sitten yhteistyön merkeissä, mieheni silloin maahantuoman urheiluravinnelinjan tiimoilta. Toimin silloin kasvona EAS urheiluravinnemerkille jonka vuoksi tapasimme silloin tällöin palaverien ja kuvauksien merkeissä. Se yhteistyö oli menestys ja kesti useamman vuoden. Yhteistyö jatkui kun perustimme yrityksen, jossa meidän lisäksemme oli kolmas henkilö – edelleen toimimme ravintolisien parissa. Jonkin ajan kuluttua isojen jättiyritysten luoman haasteellisen markinatilanteen vuoksi päätimme kuitenkin jättäytyä leikistä tämän ateriankorvikesarjan osalta. Sitten meni tovi, emmekä olleet tekemisissä juuri lainkaan. Eräänä iltana ytäviemme kanssa erillisissä seurueissa iltaa viettäessämme kuitenkin tapahtui jotakin. Olimme tavanneet sattumalta vapaa-ajalla muulloinkin, mutta tuossa illassa oli jotakin toisenlaista… jäimme jumiin toisiimme, ja ehkä ensimmäistä kertaa, näimme toisemme aitoina itsenämme, emme yhtiö- ja yhteistyökumppaneina.

Olin tottunut siihen, että perääni soitellaan, mutta tällä kertaa ei niin tapahtunutkaan. Vuorokauden kotona kärvisteltyäni ja odoteltuani en enää pystynyt hillitsemään itseäni ja soitin – puheluuni ei vastattu! Okei, numeroni on salainen, eikä siis näkynyt luurissa, mutta kuitenkin… Seuraavana päivänä sitten puhelin soi – perhoset tanssivat vatsassani, suupielet olivat korvissa ja olo oli kuin olisin lentoon lähdössä! Siitä se sitten lähti. Ensin maraton-puheluja, toisimme tutustumista koiralenkeillä, urheilemassa, illallisilla ja molempien kodeissa – lähdimme jopa heti suhteen alkuvaiheessa yhdessä Italiaan kahden viikon lomalle. Matkalla näki toisen eri puolet eri tilanteissa toisella tavalla kuin koto-Suomessa.

Petri kosi minua noin viiden vuoden seurustelun jälkeen. Olimme ihanalla lomamatkalla ja hän jännityksestä kankeana, rohkeutta keräten ja oikeaa hetkeä odottaen. Reissun ajan olikin miettinyt, miksi hän kantaa koko ajan mukanaan laukkua… : ) Kosinta oli kaunis, aito, intiimi ja tunteellinen. Vastausta ei tarvinnnut miettiä hetkeäkään – se oli, kyllä. Tuntui hyvältä ja oikealta… Seuraavana kesänä 2008 menimme naimisiin Helsingin saksalaisessa kirkossa ja juhlia tanssittiin lähistön saaressa noin 80 lähimmän sukulaisen ja ystävän kera. Häämatkalle suuntasimme seuraavan aamuna Italiaan Caprille. Toivoimme molemmat myös perheenlisäystä. Sitä odottelimme pari vuotta, kunnes tärppäsi ja saimme esikoisemme, Lucan. Siitä alkoi pian kahdeksan vuotta sitten yhteinen matkamme perheenä.

Rakas…

Mieheni on vahva, turvallinen, miehekäs, ahkera, tempperamenttinen, rakastava, viisas ja herkkä aikuinen mies – hän ei mielistele, sanoo asiat suoraan ja pitää kiinni omista periaatteistaan. Hän on kaukana lapatossusta, muttei myöskään alista tai yritä määrätä. Muuttunutkin hän matkan varrella kyllä on… Noin viidentoista vuoden yhdessä olon jälkeen ovat särmät hiotuneet ja terävät kulmat pyöristyneet – näin on hyvä. Kun toinen kohtaa haasteita, tukee toinen ja kun taas toisella on vaikeaa, on toinen siinä rinnalla kukemassa ja kuuntelemassa. Vuosien varrella on tullut ja tulee ylä- sekä alamäkiä ja luotan, että niistäkin selvitään – yhdessä. Parisuhteessamme saan olla juuri se mikä olen – kaikkine omine hössötyksineni. Olemme Petrin kanssa aviopuolisoita, ystäviä, yhtiökumppanita, tuotekehittelijöitä, seikkailioita ja vanhempia. Vietämme todella paljon aikaa yhdessä – olemme aina viettäneet, ja kiitämme päivittäin perheestämme ja toisistamme.

“The greatest happiness of life is the conviction that we are loved; loved for ourselves, or rather, loved in spite of ourselves.”
— Victor Hugo

“The best and most beautiful things in this world cannot be seen or even heard, but must be felt with the heart.”
— Helen Keller

Kuinka rakkaus alkoi -kysymys sai nyt vastauksensa. Matkaan on mahtunut paljon ja vieläkin enemmän, vain pienen osan kirjoitin, muun jätin vain meille kahdelle. Elämässä on hyvä olla jotakin, joka on vain minulle ja meille, ei kaikelle kansalle kerrottavaksi. Mieheni ei ole julkisuudenhenkilö, eikä halua ollakaan ja hyvä niin – riittää, että toinen meistä on yli puolet elämästään jo ollut siellä. Siksi häntä ei juurikaan näy esimekiksi Instagram-videoillani tai kuvissani. Siellä on esillä osa elämääni – ei suinkaan koko elämä. Parisuhteeseenkin mahtuu paljon – valoa, varjoja ja mustaakin. Mutta juuri musta saa valkoisen ja muut värit näkymään…

Rakkaus

Rakkaus on elämäni kantava voima. Ilman sitä ei olisi minuakaan. Rakastamisessa tarvitaan kykyä hyväksyä toiseus – nähdä ja kuulla hänet läpi omien toiveiden ja ajatusten. Aidosti kuunnellessa voi nähdä ja rakastaa sitä mitä toinen kokee ja näkee. Oleellista rakkaudessa on mielestäni rakastaa toista sellaisena kuin hän on – ihmisenä, joka on kaikessa täydellisessä epätäydellisyydessään täydellinen. Rakkautta on kaikkialla ja sitä on monenlaista. Parasta siinä on se, että mitä enemmän sitä tuntee ja sillä elämäänsä rikastuttaa, sitä enemmän sen tunne lisääntyy. Pelkästään jo rakastaen toisen ajatteleminen saa aikaan ihmeitä. Katsoessani rakastavasti toista, heijastuu kasvoiltani ja silmistäni levollinen lempeys, rakkaus ja läsnäolo – kiire, stressi ja murheet eivät samaan aikaan ole läsnä. Rakkaus voimaannuttaa ja vahvistaa.

Ketä sinä rakastat? Kenelle voisit osoittaa lisää rakkautta? Oletko se sinä itse? Itse laitan päivittäin käden sydämelleni ja sanon mielessäni itselleni “rakastan sinua”. Jos et ole koskaan kokeillut – suosittelen lämpimästi kokeilemaan. <3

Rakkaudella,
Karita

kuvat: Emma Ronkainen / Fabriikki

Lisää iloa, inspiraatiota, reseptejä, kauneutta ja paljon muuta löydät aiemmista postauksista – selaile siis myös niitä!

Valheellinen elämä

Olisi ilo jos tapaisimme myös somessa: Instagram @karitatykka | Twitter @karitatykka | Snapchat karita-tykka ja FB

kiitos!