Elämänohjeita kuolinvuoteelta

Elämänohjeita kuolinvuoteelta on tämän postauksen rankaltakin kuulostava otsikko. Aihe nousi läheisen sukulaisen yllättävästä poismenosta kolme viikkoa sitten. Kuolema pysäytti, kiukutti, toi surua, kaipausta, pelkoja ja paljon muita tunteita, joissa oli käsittelemistä. Samaan aikaan myös omassa välittömässä lähipiirissä on ollut terveydellisiä haasteita. Mieleeni nousi monia kysymyksiä, joista pari oli  “tätäkö elämä sitten on?” ja “tässäkö se oli?”. Aloin miettimään myös omaa elämääni ja sen kulkua…

Huomasin meneväni monessa asiasta toiseen suoraan siirtyen ilman taukoja ja pysähdyksiä. Mietin elämää ympärilläni ja näin kuinka helposti suoritamme elämää joka vie huomiomme täysin, eikä muulle jää juuri tilaa. Kun saavutamme jotakin, hamuamme useimmiten jo jotakin lisää. Näin eläen elämä menee helposti ohitse – jää elämättä. Myöhemmin saattaa kaduttaa ja ajatuksiin hiipii lauseita, jotka alkavat sanoilla “kunpa olisin…” .

Kun kuolinvuoteella olevilta on kysytty mitä he katuvat, on vastauksina noussut kaikkea muuta kuin niin usein tavoittelemaamme menestystä tai materiaa.

Elämänohjeita kuolinvuoteelta:

Kunpa en olisi vertaillut itseäni toisiin.
Kunpa olisin jossittelun sijaan toiminut.
Kunpa olisin kuunnellut muiden sijaan itseäni ja toiminut isestäni käsin, enkä muiden odotusten mukaan.
Kunpa en olisi aina ajatellut “aloitan huomenna”.
Kunpa olisin ottanut riskejä, enkä luovuttanut niin helposti.
Kunpa olisin kertonut toisille kuinka paljon heitä rakastan.
Kunpa olisin ymmärtänyt että minulla on jo enemmän kuin tarpeeksi.
Kunpa olisin pitänyt parempaa huolta kehostani.
Kunpa olisin kuunnellut toisia enemän, en tuomitsevin ajatuksin, vaan todella kuunnellen.
Kunpa en olisi kantanut kaunaa ja vihaa minua kaltoinkohdelleita kohtaan.
Kunpa olisin nauranut enemmän itselleni ja elämälle.
Kunpa olisin jättänyt työt töihin, enkä tuonut kotin mukanani.
Kunpa olisin pitänyt yhteyttä ystäviini.
Kunpa olisin luottanut ja uskonut itseeni enemmän.
Kunpa olisin luottanut intuitiooni enemmän.

Minusta nämä ovat hyviä ja eräänlaisia ohjeitakin elämään. Samalla halusin myös hiukan avata Instagram videoitteni ajatuksia… Siellä on näkynyt pilkahduksia surusta, jota olen kokenut, mutten ole avannut tapahtua sen enemäpää. Nämä yllä olevat “toiveet” ja lauseet kannattaa lukea ja miettiä, mitä ne omalla kohdalla merkitsevät. Ne saattavat auttaa oivaltamaan, mikä on oikeasti tärkeää juuri nyt. Niitä voi myös kääntää ohjeiksi itselleen muotoon; “Luotan intuitiooni ja annan sen ohjata elämääni” tai “Uskon ja luotan itseeni”.

Syöpään menehtynyt ystäväni aikoinaan opetti minulle, ettei “sitten kun” välttämättä koskaan tule – elämä on tässä ja nyt. Pyrinkin elämään niin ettei tarvitse jälkeenpäin katua – välillä siinä jopa hetkittäin onnistuen ja joka päivä sitä harjoittaen ja sen tärkeydestä itseäni muistutellen.

Elätkö sinä nautien ja eläen elämää ilman sitten kun -lauseita tai jossitteluja? Ota hetki aikaa ja mieti asioita, joita haluat elämäsi aikana tehdä, kokea ja tuntea. Löytyisikö sieltä jokin tunne tai toiminta, jonka voisit tehdä heti – juuri nyt? Tee se! Itse menen nyt heti halaamaan äitiäni ja sanon kuinka paljon häntä rakastan! Muita asioita jatkan sen jälkeen… : )

Iloa ja ihanaa päivää!

Karita

kuva: Emma Ronkainen / kuvauspaikka Hangon Casino / vaate Samsoe & Samsoe / Miltton

Lisää iloa, inspiraatiota, reseptejä, kauneutta ja paljon muuta löydät aiemmista postauksista – selaile siis myös niitä!

Sitten kun olen onnellinen

Olisi ilo jos tapaisimme myös somessa: Instagram @karitatykka | Twitter @karitatykka | Snapchat karita-tykka ja FB

kiitos!