Karita 40 v, lomatunnelmia

Olin viime viikon Ranskan Rivieralla lomalla mieheni kanssa ja tänään jaan tunnelmia tuolta reissulta otsikolla; Karita 40 v, lomatunnelmia. Lähdin lomalle viettämään 40-vuotissyntymäpäivääni. Päädyin lähtemään reissuun, sillä kaipasin eniten juuri taukoa ja yhteistä aikaa mieheni kanssa. Koska minulla oli vain viikon vapaa, halusin kohteen olevan lähellä – niinpä päädyimme lentämään Nizzaan. Nizzasta matkasimme Cannesin ja Nizzan välissä sijaitsevaan Juan-les-Pinsiin, jossa majoituimme pieneen Juana-butikhotelliin. Hotellin omistaja rakastaa taidetta ja koko hotelli olikin täynnä Picasson taidetta. Hotelli oli pieni, erittäin tasokas ja sijaitsi hyvällä paikalla. Ainoa miinus oli, että mikään ei kuulunut hintaan vaan maksoit aivan kaikesta aamiaisesta aurinkopeteihin… Kävelymatkan päässä oli viehättävä Antibes, jossa vietimme ehkä eniten aikaa. Cap d’Antibes on maisemiltaan huikea ja kävelimme siellä usein. Sieltä löytyy myös yksi Etelä-Ranskan kalleimmalla hinnalla myyty talo, joten rannikon kauneuden lisäksi siellä on huikeita rakennuksia ihailtavina. Antibesin ihastuttava vanhakaupunki on taas pienien kujien, kauppojen ja ravintoloiden keskittymä, jossa vietimme paljon leppoisaa aikaa kaikkia yksityiskohtia ihaillen. Vanhankaupungin pikku liikeet olivat mahtavia ja myös ruokatori oli kodikas sekä sympaattinen, kaikkine pienyrittäjineen.

Nizzan kaupunkimiljööseen kulkee kätevästi junalla puolessa tunnissa. Siellä olemme kuitenkin viettäneet niin paljon aikaa, että yksi shoppailupyrähdys siellä tällä kertaa riitti. Cannesiin teimme reissun kävellen – kyllä kävelimme Juan-les-Pinsistä Cannesiin, lounastimme ja kävelimme takaisin. Matkaa kertyi yhteensä noin 25 km, mutta kävelimme koko reissulla paljon, yhteensä 80 kilometriä. Lomamme siis ei mennyt altaalla loikoillessa, niin kuin ei ole mennyt ennenkään. Kävellen kun näkee niin paljon enemmän kuin ainoastaan altaalla loikoillen. Tälläkin reissulla koin, näin, maistoin ja tunsin paljon. Inspiroiduin ja ajatukseni saivat tauon kaikesta arkisesta. Myös se, että päätimme lähteä matkaan kaksin, oli tällä kertaa oikea ratkaisu. Aikuiset tarvitsevat aikaa kahdestaan. Läsnäoloa, rauhaa, tilaa ja aikaa olla ja elää – yhdessä, kahdestaan. Luca-poikamme rakastaa olla maalla vanhempieni luona ja siitä syystä voin hyvillä mielin jättää hänet, kahden elämäni tärkeimmän, äitini ja isäni, hellään huomaan. Tosin täytyy myöntää, että ikävä yllätti meidät vanhemmat enemmän kuin kerran…

Matkan yksi helmistä oli junamatkan takana ollut pieni satamakaupunki Villefranche-sur-Mer, jonne matka kesti reilun puoli tuntia. Sieltä kävelimme  Cap-Ferratiin ja jatkoimme vielä kävellen matkaa aivan huikeaan Beaulieu-sur-Meriin, jonne ehdottomasti haluan joskus palata. Koko rannikko on kaunis, täynnä rauhaa, rentoa tunnelmaa, hyvää ruokaa ja juomaa sekä hiukeita maisemia. Ihmiset ovat lomatunnelmissa ja merimaisema rauhoittaa kehon ja mielen. Beaulieu on ylellinen, siisti, rauhallinen ja kaunis kylä, jonka koko alue on henkeäsalpaavan kaunis. Aurinko helli meitä koko matkan, ainoastaan yhtenä iltana satoi muutama tippa vettä.

Nautin lomastani koko rannikolla täysin rinnoin, loistavista viineistä, merenelävistä ja muista herkuista nautiskellen. Myös yhden suosikkikeittiöni, libanolilaisen keittiön herkuista nautimme eri ravintoloissa useina päivinä. Paras löytyy mielestäni tällä hetkellä Nizzasta, jonka ruoille ei vielä ole löytynyt vertaista. Muutenkin rakastan Ranskalaisten asennetta ruokaan. Raaka-aineita arvostetaan, ruokaluhetkessä ollaan vahvasti läsnä ja ruoasta ollaan ylpeitä. Paras ruoka syntyy mielestäni hyvistä, lähellä tuotetuista raaka-aineista ja valmistetaan rakkaudella. Ranskalaiset juustot kuuluivat myös matkani jokaiseen päivään. Huippulaatu  ja mikä maku! Tietenkään mikään ei olisi ollut mitään, jos olisin matkannut yksin. Tunnelma, miljöö ja seura luovat yhdessä kokonaisuuden.

Neljäkymmentävuotisyntymäpäivää olisi toki ollut kiva juhlistaa myös kotimaassa ystävien ja perheen kera, mutta tällä kertaa tämä tuntui itselleni parhaalta vaihtoehdolta – juuri nyt. Viime lomasta oli vierähtänyt tovi ja kaipasin pientä tuulettautumista. Aurinko, lämpö, yhdessä olo ja valo olivat juuri sitä, mitä kaipasin tällä hetkellä ehkä eniten. Loma teki hyvää, mutta on aina ihana palata takaisin Suomeen ja kotiin – olipa sitten ollut millaisessa paratiisissa tahansa. Rakastan elämääni juuri tällaisena kuin se on, ylä- ja alamäkiensä kera…

Olisi kiva kuulla, mikä on sinun lomasuosikkisi? Mikä paikka on vienyt sydämesi?

Iloa ja ihanaa oloa alkavaan viikonloppuun!
Karita