Kaikki muuttui – äitiys

Minulta on usein kysyttyä titteliä, jonka voisi laittaa johonki julkaisuun. Niitä on monia, merkityksellisin niistä on olla ÄITI. Tämän jutun kuvista meni vain neljä päivää kunnes minusta tuli äiti. Kaikki muuttui vajaa kahdeksan vuotta sitten lokakuussa kun sain ensimmäistä kertaa elämässäni rinnan päälleni poikalapsen, jota olin toivonut, ajatellut, kuulostellut, hoitanut, hellinyt ja kantanut sisälläni yhdeksän kuukautta. Nyt hän oli siinä, kello viiden aikaan aamulla rintani päällä ja tiesin, ettei mikään ole niin kuin ennen – kaikki muuttui nyt…

En ollut koskaan kokenut sellaista tunnetta – olin ÄITI. Niin suurta rakkautta en tiennyt edes olevan, jota voi omaa lastaan kohtaan tuntea. Samaan aikaan jotenkin jo ”tunsin” tämän ihanan tyypin, hän ei ollut tai tuntunut minulle lainkaan vieraalta. Toisaalta samaan aikaan koin epävarmuutta ja mietin, mitenkähän tämän nyytin kanssa nyt pitäisi toimia. Oli outo tunne, että joku olisi täysin riippuvainen minusta ja vastuu oli suuri.

Kaikki muuttui äityiden myötä, mutta pelkästään paremmaksi. Kahden henkilön parista kasvoi kolmen hengen tiimi. Alkuun tunsin olevani melko yksin, miesten on vaikea päästä äidin aj vastasyntynen tiiviiseen suhteeseen mukaan. Koin monestakin eri syystä ajoittain aikoja, jotka koin rankoiksi (joihin en mene tässä) ja hetkiä, jolloin ei tiennyt miten pitäisi toimia. Jotenkin sitä osasi kuitenkin omaa lastaan aina jostain syystä ”lukea” ja hoitaa – tai ainakin yrittää parhaansa mukaan. Ystävät ja isosiskoni toki olivat jo kokeneita äitejä ja neuvoivat parhaansa mukaan – siitä kiitos heille. Samaan aikaan kun syntymän myötä kaikki muuttui, koin muutoksen mukana myös itselleni hiukan vieraita tunteita – tunteita pelon menettämisestä ja taistelutahdon, jollaista en ollut koskaan kokenut. Tiesin että tekisin mitä tahansa tämän pikku tyypin eteen. Pelko taas nousi ajatuksesta, että hänelle sattuisi jotakin – mitä jos menettäisin hänet? Tuo pelko lisääntyi kun poikamme ollessa kolmen kuukautta isosiskoni menetti kaksoslapset liian varhaisessa synnytyksessä…

Nyt äitienpäivänä koen suurta onnellisuutta ja kiitollisuutta. Paitsi omasta ihanasta äidistäni, myös siitä että saan itse olla ÄITI. Kaikki muuttui ja hyvä niin! Nyt pojan kasvaesssa kovaa kyytiä, seuraan mielenkiinnolla vierestä, myötäelän ja pyrkimällä olemaan hänelle läsnä. Yritän ymmärtää ja kuunnella parhaani mukaan. Välillä huono omatunto kaihertaa ja riittämättömyyden tunnekin nouseen aika ajoin, mutta kun ne saa ääneen sanottua ja hyväksyttyä, eiuvät ne ohjaile elämääme. Useita kertoja olen myös saanut pyytää anteeksi hermostumistani, tiuskimistani tai muuta – aina anteeksiannon saaden.

Kiitollisena ja onnellisena vietän tätä äitienpäivää, jonka tarkoituksena on muistaa kaikkia äitejä ja äidin ”roolissa” olevia.

Onnea, rakkautta ja iloa kaikille äideille!

Rakkaudella,
Karita

kuvat: Ulla-Maija Lähteenmäki

Haluatko lisää? Ei hätää – alla olevista postauksista löydät terveyttä, kauneutta ja herkullisia reseptejä.

Rakas vartalo

Gluteeniton kuningatarpiirakka

(vegaaninen jasokeriton)

 Helpot vadelmaherkut

Seuraa myös: Instagram @karitatykka | Snapchat karita-tykka | Twitter @KaritaTykka

Kiitos