HETKESSÄ ELÄMINEN – mitä se on?

Hetkessä eläminen – mitä se on?

Puhut ja kerrot sinulle tärkeästä asiasta huomataksesi ettei vastapuoli kuuntele sinua lainkaan vaan on ajatuksissaan jossakin aivan muualla. Hän on hiljaa ja odottaa ainoastaan päästäkseen sanomaan oman asiansa, mielipiteensä tai uutisensa sinulle…. Kuulostaako tutulta? Aika monta kertaa näin käy ja syy on siinä ettemme ole läsnä, maailma pyörii oman navan ympärillä, elämä on hektistä ja ajatukset tuntuvat kiirehtivän ja sinkoilevan sinne tänne.

Hetkessä eläminen… Tässä hetkessä meillä on jo kaikki. Ei ole kiire mihinkään ja kun kuuntelemme, voimme tehdä sen antamalla jakamattoman huomiomme puhujalle. Meidän ei tarvitse miettiä, miten haluamme vastata tai mitä sanomme seuraavaksi – oikeat sanat tulevat kyllä intuitiivisesti ja itsestään… Tyhjää tilaa ja hiljaisuutta ei myöskään tarvitse pelätä – sekin on osa aitoa läsnäoloa. Elämme usein menneessä tai tulevassa. Tai sitten teemme johtopäätöksiä tai koostamme mieleipiteitämme kokemustemmee perusteella, vaikka tällä kertaa tilanne ja lopputilos voi olla täysin toinen. Ennakoimme tulevaa ja annamme kokemusten ja kaavojen johtaa toimintaamme. Elämme siis mennessä tai tulevassa – emmekä ole aidosti läsnä tässä hetkessä.

“The primary cause of unhappiness is never the situation but your thoughts about it.”
― Eckhart Tolle

“Time isn’t precious at all, because it is an illusion. What you perceive as precious is not time but the one point that is out of time: the Now. That is precious indeed.
The more you are focused on time—past and future—the more you miss the Now, the most precious thing there is.”
― Eckhart Tolle

Hetkessä eläminen ei välttämättä ole aina helppoa – ainakaan itselleni. Joskus vaan tuntuu, ettei “ehdi” pysähtymään jonkin aisia äärelle aidosti, koska ennalta määrätty aikataulu ja kello raksuttavat eteenpäin. Olen huomannut jopa toivovani että voi voisin vain jäädä läsnäolonhetkeen, mutta samaan aikaan koen että on pakko tiedostaa seuraavat toimet, jotka vaativat huomioni – kuten vaikka lapsen haku tai lähestyvä työpalaveri. Niin, en ole tässäkään asiassa täydellinen – kaukana siitä, mutta harjoittelen läsnäoloa jatkuvasti. Pyrin eskittymään yhteen ihmiseen, asiaan tai toimintaan kerrallaan ja antamaan sille jakamattoman huomioni – joskus siinä onnistuen ja toisinaan en. Aina kun huomaat miettiväsi esimerkiksi keskutelun aikana jotakin muuta, on se merkki ja mahdollisuus kehittymiselle. Olen saanut itseni kiinni hetkestä, jolloin en ole läsnä ja voin palata takaisin. Se, että edes huomaa ettei ole 100 % läsnä jollekin, on jo iso askel eteenpäin! Harva kiireessään edes miettii tätä…

Hetkessä eläminen – haaste

Heitän haasteen: Seuraavan kerran kun keskustelet jonkun kanssa, edes hetken, kokeile antaa hänelle täydellinen ja jakamaton huomiosi. Keskittyen aidosti KUUNTELEMAAN, mitä hän sanoo, miettimättä mitä sinun tulee vastata tai miten haluat reagoida – vain olet ja kuuntelet. Anna myös hiljaisuuden tulla, jos sanoja ei luontaisesti tule ja ole läsnä. Voit tunnustella miltä tuntuu kun voit keskittyä vain kuunteluun ja läsnäoloon. Itselleni se tuo stressittömyyttä, rauhaa ja voimaakin…
Voit myös ottaa läsnäolohetken vaikka lämpimän kurkumalatten kera, jolloin keskityt ainoastaan aistimaan. Istut alas ja aidosti tunnustelet hetkeä uteliaisuudella – kuin lapsi, joka näkee ensimmäistä kertaa uuden asian. Tunnet, miltä lämmin kuppi tuntuu käsissäsi, keraaminen kupin reuna huulillasi, miltä ensimmäinen siemaus maistuu ja tuntuu suussasi, mitä makuja aistit myöhemmin ja missä kohtaa suuta maistat ne… Nautit koko kupillisen ollen vain sitä hetkeä varten, ei puhelimia, tv:tä, lehtiä tai mitään muutakaan – vain aistihavaintojen täyttämä juomahetki. Voin vannoa, ettei juoma ole koskaan maistunut tältä!
P.S. Saman voi tehdä myös suklaalla.

Iloa,
Karita

kuva: Emma Ronkainen
vaatteet: Dots… / Villa Tremondo