ELÄMÄ – ILOJA JA SURUJA

Elämä – iloja ja suruja

 

 

Suru, yksi voimaikkaimmista ja uuvuttavimmista tunteista. Sen kohtaamme kaikki, toiset useammin, toiset harvemmin. Itse kohtasin sen viimeksi muutama päivä sitten kun isäni soitti ja kertoi isoäitini menehtyneen. Elämä – iloja ja suruja…

Uuutisen kuultuani tunsin suuren kouraisun vatsani pohjassa. Osasin tietysti odottaakin ettei 93 vuotias mammani elä ikuisuuksiin, mutta kun jouluna viimeksi halattiin, juteltiin ja käytiin haudoilla, en osannut edes aavistaa että se olisi viimeinen aikamme yhdessä tässä elämässä. Uutinen tuli yllättäen ja kosketti syvältä. Suuret kyyneleet vierivät poskiltani ja juuri hetki ennen isäni puhelinsoittoa läsnäollut hassuttelu ja höpsöttely olivat poissa ja tilalle tulivat tyhjyys, ikävä ja suru. Muutamassa sekuntissa asiat olivatkin toisin…

Olin yksin kotona ja puhelimen suljettuani istuin, surin ja itkin. Siinä istuessani surua hyväksyen ja sen kanssa istuen, paljastui surun alta muitakin tunteita. Suru oli vain pintaa, jonka alta paljastui pelkoja – kuolemapelkoa, rakkaudenmenettämisenpelkoa, pelkoa epäonnistumisesta ja niin edelleen… Annoin kaiken tulla ja olla juuri sellaisina kuin ne koin – en yrittänyt eroon kyynelistä, vaikka ärsyttikin olla koko ajan tunnemyrskyn silmässä. Ilta meni ja aamu tuli – edelleen tyhjä ja epätodellinen olo… Elämä – iloja ja suruja…

 

 

 

One day you will wake up and there won’t be any more time to do the things yuo have allways wanted.
Do it now.

–Paolo Coelho

 

Words are tears that have been written down. Tears are words that need to be shed.
Without them joy loses all it’s brilliance and sadnes has no end.

–Paulo Coelho

 

 

Olen kiitollinen, että mamma sai olla kotona loppun asti. Että hän voi hyvin ja että sain viettää kanssaan aikaa vain pari viikkoa ennen kuolemaa. Olen kiitollinen, että hän sai eää pitkän ja hyvän elämän. Iloa surun keskelä tuottaa myös ymmärrys siitä, että hän oli jo valmis lähtemään… Muistoiksi jäi ainoastaan kauniita asioita – lämpöä, lempeyttä, rauhaa ja läsnäoloa. Mammalla ei ollut koskaan kiire ja hänellä oli aina aikaa kaikille ja kaikella. Viimeksi nähdessämme muistan kuinka hän antoi neuvon äidilleni ja minulle: “pitäisikö teidän nukkua välillä”. Muistan jälkeenpäin miettineeni: “juuri niin Karita – höllää välillä ja muista levätä”.

Joka kesä koulun loputtua suuntaisimme siskoni Katjan kanssa Tammelaan mamman ja papan luokse. Se oli huippuaikaa! Mansikoita suoraan mamman maasta, herkkuja ja erikoisuuksia papan pienestä kyläkaupasta. Oi onni, mikä vapaus meillä olikaan joka kesä kun saimme olla maalla. On siinä mammalla ollut tekemistä kun lapsikatras valloitti talon. Kauniit kasvit, piha ja puutarha olivat mammalle tärkeitä. Hän rakasti kukkia ja hänen puutarhansa kukoisti aina. Myös mamman kotona kukat kukoistivat kauniina viimeisiin päiviin saakka…

Mamma oli ainutlaatuinen ihminen ja ikävä on kova.

Tämä oli herätys sille todellisuudelle, ettemme voi koskaan tietää milloin lähdemme tai milloin joku rakkaamme lähtee. Itsekin olen joutunut sanomaan hyvästit useamman kerran ja muistanut tuon opin taas tovin, kunnes taas ajatukset jäävät unholaan…

Kirjoitin itselleni lapun työhuoneeni muistitauluun: Ei ole sitten kun – on vain tässä ja nyt.

Nauti ja vietä aikaa rakkaimpiesi kanssa. Naura, tunne ja elä… Elämä on iloja ja suruja…

<3 Karita

kuvat: Luca Tykkä / Rakkaudella, Karita

takki: röhnisch
pipo: Kati Niemi Collection

 

Iloja ja herkullisia reseptejä löydät alla olevista postauksista!

Vegaaninen valkosuklaa

Uudenvuodenlupauksia

Stressitön elämä

Seuraa myös: Instagram @karitatykka | Snapchat karita-tykka | Twitter @KaritaTykka

Kiitos