Voiko pelosta olla hyötyä?

Meillä kaikilla on pelkoja –  voiko pelosta olla hyötyä?

Koemme pelon tunteita usein – joskus jopa päivittäin. Osan niistä koemme suurina, hallitsevina ja vahvoina, toiset taas laimeampina ja ohikiitävinä ajatuksina. Rakkauden menettämisen pelko, hylätyksitulemisen pelko, köyhyyden pelko, pelko sairastumisesta, menetyksestä, kuolemasta ja onnettomuuksista, epäonnistumisen pelko, naurunalaiseksi tulemisen pelko, jne… ovat vain osa pelkojen kohteista. Mitkä tahansa pelot vallitsevatkin, estävät ne meitä tekemästä omannäköisiämme päätöksiä ja elämään rehellisesti mieleistämme elämää. Pelot ohjailevat toimintaa kuin keppien päihin kiinnitetyt nauhat ohjailevat sätkynykkeja – eikä valta ole enää meillä…

Pelkoja ei aina voi edes selittää, ne tuntuvat kumpuavan jostakin, eivätkä ole tekemisissä järjen ja loogisen ajattelun kanssa – ne kumpuavat tunteista ja kokemuksista. Useimmiten pelko havainnoindaan ja luokitellaan epämiellyttäväksi ns. “ikäväksi” tunteeksi. Ymmärrän kyllä, että kaikkia tunteita tarvitaan, mutta silti niitä epämiellyttävältä tuntuvia on helpoin juosta pakoon ja turruttaa – niitä kohtaamatta ja kuuntelematta.

What is needed, rather than running away or controlling or suppressing or any other resistance, is understanding fear; that means, watch it, learn about it, come directly into contact with it. We are to learn more about fear, not how to escape from it.

– Krishnamurti

Vuosien varrella olen ymmärtänyt pelkojen olemuksen. Ne ovat mukanani suojellaakseen minua tunteilta, jotka olen määrittänyt epämiellyttäviksi, ja jotka ovat aiemmin saaneet kehossani erilaisten hormonien ja tuntemusten ryöpyn. Pelkoa on kuitenkin helpointa juosta karkuun – ummistaa sille silmänsä ja unohtaa koko kokemus mahdollisimman nopeasti. Ikäänkuin päättää, ette “ei nyt” tai “nyt en halua tuntea tätä” – ajatella että parempi aika tulee joskus myöhemmin (jos milloinkaan). Mutta tunne ei kuitenkaan itsestään katoa sisältäni mihinkään, vaan kertyy ja voimistuu entisestään. Jossain vaiheessa pysähdyinkin miettimään, “mitä jos pelot ovatkin puolellani, eivätkä minua vastaan?”. Sain nopeasti vastauksen, joka auttoi ymmärtämään pelkojen olevan puolellani ja suojelemassa sydäntäni kipeiltä tunteilta – siitä, että taas sattuu.

Voiko pelosta olla hyötyä – kuluneet pelon kuukaudet…

Kuluneiden kuukausien aikana olen kohdannut useita pelkoja osa hennon heiveröisiä, toiset taas todella raskaita, lamaannuttavia ja uuvuttaviakin – kuoleman ja menettämisen pelot ovat niitä voimakkaimpia viime ajoilta… Olen saanut keskustella itseni kanssa useaan kertaan ja yrittänyt ymmärtää, kuunnella ja olla läsnä itseni kanssa. En juokse pelkoja pakoon, vaan pyrin rohkeasti kohtaamaan ja ottamaan vastaan. Joskus se on todella vaikeaa ja raskasta, mutta joka kerta opin niistä jotakin ja tunnetaakka keventyy. Siirrän katseeni suoraan pelkoa kohti, katson ja tarkkailen, kuuntelen, huomioin ja pyrin ymmärtämään. Kaikki, jota vastustan ja epätoivoisesti väistelen tai yritän eri tavoin turruttaa, saa pakoilustani vain lisää voimaa. Niin pelotkin vahvistuvat ja hallitsevat yhä enemmän ja enemmän, jos välttelen tai kiellän niiden olemassaolon ja merkityksen.

Mitä pelkoja sinä olet kohdannut viime aikoina? Mitkä vallitsevat pelot estävät sinua tekemästä hyviä päätöksiä ja elämäään oman näköistä elämää? Haluatko antaa pelkojen ohjailla elämääsi vai voisitko kohdata ne?

Iloa, voimaa ja läsnäoloa,
Karita

Pastakastike oliiveilla ja kapriksilla

Olisi ilo jos tapaisimme myös somessa: Instagram @karitatykka | Twitter @karitatykka | Snapchat karita-tykka ja FB

kiitos!