Lapsettomuus ja äitiys
Minua on koskettanut samaan aikaan lapsettomuus ja äitiys. Olen saanut tuntea molempia toivoessani toista lasta ja ollessani jo äiti yhdelle. Äitiys onkin yksi tärkeimmistä ”rooleistani” ja oma äitini on minulle maailman tärkein henkilö tai ainakin yksi niistä. Rakas äitini Merja. On huvittavaa huomata, miten hänen nimensä kirjoittaminen tuntuu todella hassulta, sillä kutsun äitiä AINA äidiksi – en koskaan etunimellä. Olen onnekas monessa, mutta etenkin siinä, että minulla on turvallinen, rakastava, herkkä ja ihana äiti, joka kuuntelee ja on läsnä aina kun tarve vaatii. Hän on yksi elämäni sankareista, joka ei tuomitse tai hylkää. Samanlainen äiti haluan itse olla kuvassa vielä vatsassa olevalle ja nyt kuusivuotiaalle pojalleni, Lucalle.
Lapsettomuus ja äitiys
Olin aina kuvitellut, että saan kaksi lasta. No, se jäi kuvitteluksi kun yrityksistä huolimatta minulle ei koskaan suotu toista lasta. Olen kuitenkin äärimmäisen kiitollinen yhdestä ihanasta, elämäni rakkauspakkauksesta. Toiset eivät saa koskaan edes yhtä. Toisaalta uskon myös, että kaikella on tarkoituksensa. Ehkä meidän perhe toimii parhaiten juuri tällaisena, ehkä yksi lisää olisi ollut meidän tapauksessa liikaa… Voi olla. Jos keskityn siihen, mitä minulla ei ole, elän aina puutteesta käsin. Siksi haluan suunnata ajatukseni siihen, mitä minulla on puutoksien sijaan. Yksi tapaus on kuitenkin jäänyt mieleeni. Viime kesänä altaan reunalla istuskellessamme poikani yhtäkkiä kysyi: ”Äiti, voitko tehdä minullo pikkusiskon tai -veljen?”. Kysymys herätti minussa voimakkaan tunteen, rakkaudesta, puutteistani ja ehkä epäonnistumisesta… En ole kateellinen toisten vauvaonnesta, vaan tunnen iloa heidän onnestaan, olivatpa sitten kyseessä koira- tai ihmisvauvat. : ) Rakastan meidän pientä perhettämme juuri tällaisena kuin se on. Ehkä myös tästä syystä äitienpäivällä on minulle ainutlaatuinen merkitys. Sunnuntaina on juhlan aika. Se päivä vuodesta, jolloin syystäkin nostamme äidit jalustalle ja annamme heille ansaitun arvostuksen. Itse vietän sunnuntaita oman perheeni ja mieheni äidin, Pirjon kanssa. Koska en näe omaa äitiäni sunnuntaina, otin vapaaksi tämän perjantaipäivän, jonka vietän oman äitini kanssa. Myös Luca on matkassa mukana ja luultavasti päivä menee nautiskellen, nauraen ja mahdollisesti Linnanmäellä hurvitellen. Tärkeintä on yhdessäolo. Sanoa, että rakastaa ja olla läsnä. Läsnäolo – se onkin ehkä äitiyden ydin.
Juhlaherkku
Äitienpäiväherkku voisi olla pähkinätön ja viljaton banaanisuklaakakku. Se on myös valmistettu ilman valkoista sokeria, soijatuotteita ja on täyteläisen herkullinen. Jos haluat kakusta täysin vegaanisen, voit korvata kananmunat chia-munilla ja vaihtaa voin kaakaovoihin. Kakku on superhelppo ja nopea valmistaa. Raaka-aineet löytyvät isommista ja hyvin varustetuista ruokakaupoista tai täältä. Jos et löydä isoja tuoreita Medjool-taateleita, vaihda ne pienempiin, ja jos et löydä raakakaakaota, voit käyttää hätätilanteessa myös tummaa kaakaojauhetta. Tosin tumma kaakaojauhe on paahdettua ja täysin eri makuista verrattuna luomuraakakaakaojauheeseen. Kookossokerin ja koivusokerin voit halutessasi vaihtaa hunajaan tai vaahterasiirappiin. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan ohjetta tällaisenaan, jotta saat maistella kakkua sellaisena kuin sen suunnittelin. Banaanisuklaakakku kannattaa valmistaa hyvissä ajoin, sillä sen maku on parhaimmillaan seuraavana päivänä jääkaappikylmänä.
Kakun kanssa maistuu kookoskermavaahto tai marjat. Luca piti kakusta kovin paljon ja mieheni, joka ei yleensä ole kakkumiehiä, mainitsi kakun yhdeksi suosikeistaan. Makeutuksen määrää voi toki muokata, jos tuntuu, ettei makeutta ole riittävästi, tai jos tuntuu, että sitä on liiaksikin. Tuoreet marjat raikastavat mielestäni täyteläistä kakkua upeasti, joten suosittelen nauttimaan kakun vadelmien, mustikoiden ja mansikoiden kera. Parasta kakussa on, että se valmistuu kuin itsestään, sopii monille ja säilyy hyvin viileässä. Kakku oli parhaimmillaan seuraavana päivänä, mutta sitä riitti vielä kolmanneksikin päiväksi.
Toivotan herkullisia hetkiä ja ihanaa oloa teille kaikille!
Ihanaa äitienpäivää kaikille ihanille äideille – etenkin omalle äidilleni!
Rakkaudella,
Karita
Banaanisuklaakakku
(4–6 henkilölle)
2 banaania
2/3 dl koivusokeria
ripaus suolaa
2 rkl kookossokeria
3 medjool-taatelia
2 dl raakakaakaojauhetta
1/2 dl sulatettua gheetä tai luomuvoita
2 rkl kookosöljyä
1/2 tl jauhettua vaniljaa
2 isoa luomukananmunaa
2 tl luomupikakahvijauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 rkl psylliumkuitua (jauhettuna)
Lämmitä uuni kiertoilmatoiminnolla 200 asteeseen.
Sekoita kaikki raaka-aineet blenderissä keskenään ja tarkista maku. Kaada irtopohjaiseen, halkaisijaltaan noin 15–20 cm voideltuun vuokaan ja kypsennä uunissa noin 20 minuuttia. Anna jäähtyä kokonaan ja nauti tai siirrä jääkaappiin ja nauti seuraavana päivänä, jolloin se on parhaimmillaan.
P.S. Jos haluat supersuklaisen kakun, lisää lopuksi taikinan joukoon pilkottua raakasuklaata – toimii!
kuvat: raskauskuvat / Ulla-Maija Lähteenmäki ja ruokakuvat / Karita
Olen pahoillani, että lapsitoiveesi jäi täyttymättä. <3 Meidän molemmat lapset ovat pitkien yrittämisien ja lapsettomuushoitojen tuloksia, äitiys ei todellakaan ole itsestäänselvyys. Tämä viikko on todellakin kaikenlaisten tunteiden täyttämä, huominen lapsettomien lauantai ja ylihuominen äitienpäivä… Kiitos, että kirjoitit aiheesta. Rakkaudentäyteistä äitienpäivää sinulle kuitenkin! <3
Kiito P.
Tämä on asia, joka koskettaa tavalla tai toisella useita ja nyt äitienpäivän aikaan tuli ulos ”kynästäni” kuin salaa. Tuntui tärkeältä puhua tästä ja avata maailmaani, joka ulkopuoliselle saattaa joskus tuntua ”helpolta ja täydelliseltä”. Sitä se onkin – täydellistä minulle. Monin tavoin niin haurasta ja vaikeaakin, mutta hyväksyn ja rakastan vaikeidenkin aikojen yli.
Toivon sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää.
Lämmöllä, Karita
Hei! <3
Tämä kirjoitus kosketti. Haaveilimme jo heti esikoisen perään toisesta lapsesta. Sitä ei kuitenkaan millään kuulunut. Tyttäreni alkoi siinä 3-4-vuotiaana puhumaan halustaan olla isosisko. Se kirpaisi joka kerta, kun joku kysyi tytöltä, mikä hänestä tulee isona ja vastaus oli usein että isosisko!
Osa sitten jo onnitteli minua raskaudesta luullen että oikeasti näin oli käymässä.
Meille kuitenkin toinen lapsi vielä vuosien päästä tuosta suotiin, mutta tunnen niin fiiliksesi tuosta. Iloitsee äitiydestä, mutta silti suree lapsettomuudesta. Ei sitä kaikki ole ymmärtäneet, enkä rohjennut juuri tuntemuksistani avautuakaan. Silloin en vielä ajatellut asioista näin kuin nyt, että kaikella on tarkoituksensa. Olin oikeasti jopa aika katkera toisille, kun tuntui että lähipiirissä kaikki raskautuu suunnilleen heti. Silti olin samalla onnellinen ja kiitollinen jo olemassaolevasta lapsesta.
Nyt jo ymmärrän, että nuokin katkeruuden ja epäonnistumisen tunteiden vuodet minun on täytynyt käydä läpi ja olen entistä kiitollisempi näistä mitä meillä nyt on.
Ihanaa äitienpäivää! Ja kiitos blogistasi. 🙂
Ihana Emmi, kiitos aidosta viestisäsi.
Olet rohkea ja sinulla on hieno tapa ajatella elämän merkityksellisyyttä. Kaikki tosiaan tapahtuu syystä ja kaikki asiat, mitä meille on matkanvarrella tapahtunut ovat johtaneet meidät siihen, missä olemme juuri nyt ja millaisia meistä on tullut. Asiat saattavat tuntua tapahtumahetkellä ylitsepääsemättömän vaikeilta, mutta kun niihin saa etäisyyttä voi nähdä selkeämmin ja kirkkaammin.
Minultakin on usein kysytty, olenko raskaana ja oln jopa lukenut lehdistä muutamaan kertaan olevani raskaana ja voit vain kuvitella miten se sattuu…
No, ne tulivat ja menivät, käsittelin nuo tuntemukset ja päästin niistä irti. Aika ja tila jollekin muulle tulla.
Olette onnekkaita kun teillä on toisenne – niin minäkin olen onnellinen omasta perheestäni ja kaikesta elämässäni.
Iloa ja valoa jokaiseen hetkeen,
Karita