Syö itsellesi jouluähky hyvällä omallatunnolla

Jouluähky on monelle tuttu olotila. Se on tila, jossa vatsalaukku on pingotettu äärimmilleen ja rosolli tulvii kohta korvista pihalle. Olo on pinkeä, turpea, väsähtänyt ja tukkeutunut.

Joulu on yhtä ruokajuhlaa, tai ainakin mun tuntemat joulut on. Sitä juhlasapuskaa valmistellaan tuntitolkulla, katetaan kauniisti pöytään ja nautitaan hartaudella. Ja sama toistetaan joulun pyhien aikana ainakin kolme kertaa. Jokaisella kerralla napa vedetään ihan viimeistä piirua myöden täyteen. Ei kerkiä edes sormiaan nuolaista puhtaaksi, kun jo viipale glögikakkua ilmestyy lautaselle. Ja sitä se sitten on monta päivää.

Asiantuntijat neuvovat: näin vältät jouluähkyn!

Tässä kohtaa monella asiantuntijalla ja kanssasisarella älähtää: onko pakko syödä itsensä ähkyyn? Missä on kohtuus! Ja sitten tulee litannia erilaisia ohjeita ja neuvoja, miten nyt sitten kannattaisi syödä ja kuinka paljon sitä kermavaahtoa sopii rosollin päälle kipata. Kannattaa syödä vaan yksi joulutorttu ja rajoittaa viinilasi yhteen 12cl annokseen. Syö salaattia, käy lenkillä ja nautiskele imeskelemällä yhtä suklaakonvehtia extra pitkään äläkä vetele koko rasiallista. Nauti joulusta kohtuudella ja pidä kiinni normaalista rytmistä juhlasta huolimatta. Aikakausilehtien otsikot jouluna alla ovat lähes poikkeuksetta:

“5 keinoa välttää jouluähky”
“Älä liho jouluna”
“Muista joulunakin kohtuus”
“Näin syöt jouluna ilman stressiä ja vältät turhat kalorit”
“Älä tee näitä ruokailumokia jouluna”

Omatunto alkaa kolkuttamaan. Olisko sittenkin pitänyt jättää santsikierros väliin? Ai kauheeta kuinka monta kaloria mä oon nyt syönyt! Nyt kyllä sitten aletaan dieetille heti joulun jälkeen! Miksi mä aina teen näin, miksi en osaa syödä vaan normaalia määrää? Ja niin sitä on joulun ruokastressi valmis. Se on hassu kombinaatio: tekee mieli kaikkea ja ruokaa on edessä yllinkyllin, mutta samaan aikaan pitäisi osata rajoittaa, karsia ja kontrolloida. Tekee niin tai näin, aina on väärinpäin.

Diettaatko tammikuussa, koska rankaiset itseäsi jouluähkystä?

Joulun syömisestä on tehty jonkinlainen esileikki tammikuun diettaamiselle. Mitä enemmän syöt jouluna – sitä kovempi motivaatio on lähteä dieetille. Niimpä moni syö paljon ihan vaan päästäkseen siihen pisteeseen, jossa vähäkalorinen dieetti alkaa kuulostamaan hyvältä. Kun on aivan ähkyssä ja piukassa, sitä tekee mitä tahansa päästääkseen siitä syyllisyyden tunteesta. Mutta koska se motivaatio syntyy sen huonon omatunnon ja itsekritiikin kautta, ei se ole kovinkaan kestävää. Eihän siinä tammikuun motivaatiopiikissä ole mitään vikaa: tottakai saa inspiroitua uudesta vuodesta ja uudesta alusta! Mutta ei sitä motivaatiota kannata perustaa jouluna hankitulle itseinholle.

Ja aivan varmasti tulen tammikuussa aloittamaan kiristelyn enkä tule olemaan yksin: seurana on todennäköisesti noin puolet Suomen väkiluvusta. Kannustaisin kuitenkin tässä vaiheessa jo pohtimaan, millaisilla motiiveilla tammikuuhun lähtee. Tammikuun kiristely on ihan hyvä tapa aloittaa vuosi, mutta järki siinäkin hommassa on hyvä pitää mukana: tee se siksi, että haluat itsellesi paremman olon äläkä siksi, että haluat rangaista itseäsi joulun ylensyömisen vuoksi.

Muutaman päivän jouluähky ei paina kokonaisuuskuvassa

Mutta onko se nyt niin paha juttu? Hankkia itselleen jouluähky? Vaikka sen tekisikin useampana päivänä, on kuitenkin kyse vain muutamasta päivästä. Eikä se kroppa nyt muutamasta ähkyyntymisestä pilalle mene eikä se ylimäääräinen joulutorttu tunnu missään enää viikon päästä. Ja se olotilakin helpottaa kyllä muutaman normaalin päivän jälkeen. Sen sijaan jouluna hankittu ruokastressi, itsesyytökset ja kaloritraumat kyllä tuntuvat vielä pidemmänkin ajan kuluttua ja pahimmillaan heijastuvat koko seuraavan vuoden syömiskäyttäytymiseen.

Toki jos luontaisesti syöminen pysyy joulunakin hanskassa, kannattaa noudattaa itselle parhaita periaatteita ja pysyä rutiineissa kiinni. Mutta jos mieli oikeasti tekee mättää sielun täydeltä, anna mennä! Vuodessa riittää muita päiviä, jolloin voi harjoitella itsekuria ja noudattaa ruokavaliota. Ehkä sen joulun voisi pyhittää kalorivapaaksi ja karsia siitä kaikki muutkin syömiseen liittyvät rajoitukset ja velvoitteet. Väitän, että lopputulos on pitkällä tähtäimellä parempi.

Mun jouluun kyllä kuuluu syöminen. Niin juustot, jälkiruuat kuin salaattikin. En todennäköisesti tule noudattamaan minkäänlaista ruokarytmiä, vedenjuonti unohtuu ja se lenkkikin on siinä ja siinä. Aika varmasti tulen ähkiintymään ja viettämään suurimman osan pyhistä mahani vieressä. Ja se tulee olemaan kuulkaa niin ihanaa!

Oikein ihanaa joulua kaikille ja syökää itsenne piukkaan, jos mieli tekee!

*****

Seuraa blogia

Facebook @parastaennenblogi, Instagram @parasta_ennen