Parasta aikaa pieruverkkareissa
Steariini valuu vastasytytetyn kynttilän kylkeä pitkin. Viltti on viikattu käden ulottuville ja kaukosäätimen patterit kirkuvat uudesta latausvoimasta. Ylimääräiset häiriötekijät on siivottu näkökentästä ja säärikarvat saavat jatkaa kasvukauttaan collegepunttien lämmössä. Nyt ollaan yksin kotona!
Viimeisen viikon olen puuhaillut pojan huoneremontin parissa; irroitellut tapetteja, maalannut, koonnut IKEA -huonekaluja (Aaargh!) järjestellyt kaappeja ja lajitellut leluja. Nyt se on valmis! Taulut pitää vielä heittää seinille ja joitain pikkutavaroita laittaa esille nätimmin.
Liukuvärjätyn seinän toteutus ei sitten ollutkaan ihan helppoa, mutta ihan kiva siitä tuli! Idean seinään sain täältä.
Remontista huolimatta olen hoitanut viikon treenit kunnialla, niin tankoa, lenkkiä kuin PT-treeniäkin. Mies oli alkuviikon työreissussa ja nyt toteuttamassa järjettömäksikin kutsuttua unelmaansa – juoksemassa 90 kilometrin ultrajuoksua Ruotsissa. Varsinainen härdelli ollut siis tämä viikko.
Tähdet olivat tänään kuitenkin suotuisassa asennossa ja palaset loksahtelivat lopulta niin, että molemmat lapset päätyivät yökyläreissulle. Heitin innosta halkeavat muksut majapaikkoihinsa ja ajelin kotiin. Tein koiran kanssa metsälenkin ja mietin, mitä tällä arvokkaalla vapaa-ajallani tekisin. Urheilisinko? Menisinkö jonnekin kylään? Siivoaisinko? Eräs vaihtoehto kuitenkin veti minua puoleensa: pieruverkkari-ilta.
On olemassa erilaisia oma-aikoja: yksin urheilu, yksin ostoksilla käynti, yksin syöminen, yksin autolla ajelu. Kaikki hyviä tapoja viettää laatuaikaa oman itsensä kanssa. Jokaisen pitäisi silloin tällöin viettää aikaa ihan omien ajatuksiensa kanssa, oli tapa sitten mikä tahansa.
Harvemmin kuitenkin tulee vietettyä sitä ehkä kaikista antoisinta – pieruverkkari-iltaa. Tiedättekö, se on se ilta kun maadutaan sohvannurkkaan kiinni, syödään eilistä mustikkapiirakkaa suoraan vuuasta ja vedetään tukka sottuiselle ponnarille. Reikäiset verkkarit jalkaan, kauhtunut t-paita päälle ja rintaliivit roikkumaan portaiden kaiteelle. Lasi (pullo) Sauvignon blancia tai sitten nätisti cola zeroa jos on painontarkkailussa…
Pieruverkkari-ilta on hetki, jolloin riisuu itsensä kaikista ulkonäköpaineista, käytösnormeista ja odotuksista. Yksin kehtaa kaivaa nenää, vääntää hölmöjä ilmeitä peilin edessä tai kuvitella harjanvarren olevan raamikas salsauros, joka pyörittää sinua tanssiklubin lattialla Despaciton soidessa taustalla.
Oma pläänini on upota Game of Thronesin ensimmäiseen tuotantokauteen, yleisestä painostuksesta aloitin sarjan katselun ja ihan koukussa olen jo…Ehkä harjoittelen myös jonkun eksoottisen silmämeikin tekoa, kenties laulan vähän Singstaria. Ja kyllä, pieruverkkarit jalassa!
