P#¤RK%*een flunssa pilaa mun flown!
Tuntuuko musta vaan, mutta iskeekö aina joku flunssa/hyppykuppa/mahatauti just sillon kun hyvä treeniputki oli aluillaan? Kun uhkuu motivaatiota ja energiaa riittäisi vaikka sähköistämään yks Lapuan kokoinen kaupunki. Niin sillon! KABUM! Megaflunssa hiipii yöllä nenästä sisään ja tekee sellainen kotoisan pedin sun pään sisään, täyttäen jokaisen röörin ihanalla räällä. Siellä se sitten asustaa reippaan viikon, joskus jopa enemmän. Kylkiäisinä vielä saa kuolemanyskän, jokapaikankolotuksen, päänsäryn ja kuumeen.
Levin reissun jälkeen mulla oli oikein hinku päästä treenaan ja liikkumaan. Innolla odotin, että pääsisi taas normaaliin ruokarytmiin kiinni. Näin jo sieluni silmin, kuinka koivun hiirenkorvat puhkeaisivat ja meikä tanssisi taustalla elämänsä kunnossa. Olin ihan varma, että tästä käynnistyy nyt paras kevät ikinä!
Tiistaina käväisin pitkästä aikaa ilma-akrobatia treeneissä. (Voi apua, mä hajosin sinne!) Sielä jo vähän kurkunpäätä kutitti mutta ei pahemmin menoa vielä haitannut. Keskiviikkona sitten oli jo vähän enemmän oloja… Ja torstaina sitten muumit jo pakkasi tavaransa ja pakenivat laaksosta. Tässä sitä edelleen ollaan ja nyt on tiistai. En ole ihan varma, olisko tänään jo vähän parempi olo? Viikonloppuna oli myös hetkellisiä tilanteita jolloin tuntui ihan siedettävältä ja puuhailinkin jotain pientä, mutta lepäämättömyys kostautui sitten aika nopeasti.
Mä tarvitsen sitä tiettyä flowta, että mä pysyn raiteilla. Syömiset ja liikunnat pysyy säännöllisenä, kun siihen väliin ei tunge mitään ylimääräistä draamaa. Ihannetapauksessa siis päivät rullaa tietyllä kaavalla, linnut laulaa ja aurinko paistaa.
Mutta niinhän se elämä ei mene. AINA siihen väliin tunkee joku juttu ja sotkee mun flown. Niinkun nyt tämä flunssa.
Hattua nostan niille, jotka kipeenä jaksaa noudattaa ruokavaliota. Mä kestin kaks ekaa päivää ja sitten on menty hälläväliä -linjalla. Tänään mun ruokavalio on koostunut 4 leipäpalasta, meetwurstista, pienestä kalkkunapalasta, 3 lätystä, 1 munkista ja 2 litrasta mehua. Wuhuu.
Mä voin antaa itelleni anteeksi tän huonosti syömisen kipeenä. Mun puolesta kipeenä ei tarvitse noudattaa mitään dieettiä tai ruokavaliota. Mutta ärsyttää kun tietää, että liikkuminen tulee olemaan vajaalla teholla tästä sen 2 viikkoa eteenpäinkin. Hirvee aika menee hukkaan. Ja siitä flowsta kiinnisaaminen on taas työn ja tuskan takana.
Viikon sairastaminen näkyy myös täällä kämpässä – hirveä kaaos! Jääkaapissa on vaan valo, kun en ole kaupassa käynyt. Eikä varmaan tarvitse mainita tätä omaa habitusta…muistatteko Pirates of The Caribian leffoista sen Bill Bootstrapin, joka oli vankina Lentävällä Hollantilaisella? Jolla oli puolinaamaa muuttunut simpukaksi ja merileväksi? Siltä mä näytän nyt!
Lataan nyt mun kaiken toivon huomiseen. Jos huomenna ei ole selkeästi parempi päivä, hautaan mun salikengät tonne perhanan lumihangeen ja laitan muistokirjoituksen lehteen: Hennan kesäkunto 2018 – Olit luonamme vain hetken ja jäämme kaipaamaan sinua ristiriitaisin tunnelmin.
