Mistä tietää, että on tullut vanhaksi?

Aina välillä törmää tilanteisiin, jolloin oma vanheneminen tulee vähän yllätyksenä. Olenko mä oikeasti jo näin vanha? Listasin siis ylös 10 omasta vanhenemisestani kertovaa seikkaa. Täsmääkö mikään itseesi?

Jos tunnistat 0-3 kohtaa: onneksi olkoon, olet vielä nuori!
Jos taas itseesi sopii 4-7 kohtaa: olet vielä suht cool mutta jo siinä kissan ja puuman rajamaastossa.
Oliko tuloksesi 8-10? Olet samanlainen 32-vuotias tantta kuin minäkin?

 

Ärsyttävät teinit

– Omasta teini-iästä ei nyt niiin kauan aikaa ole, joten luulisi olevan vielä muistissa millaista se hormonien, sydänsurujen ja auktoriteettiongelmien sekasotkua se teini-ikä on. Mutta ei! Mulkoilen teinilaumaa kaupan jonossa kuin pahaisia tihulaisia. Mokomat metelöivät energiajuomajuopot. Joukkokokoontuvat parkkipaikoille ja aulatiloihin. Ja mitä se puolipukeissa ulkona kulkeminen oikein on?! Talvella viipotetaan ilman pipoa ja nilkat paljaana!

Ilman meikkiä

– Tämä nyt saattaa olla monelle ihan arkipäivää mutta mulle ilman meikkiä oleminen on tullut luonnollisemmaksi vasta iän myötä. Ihan täysin en tosin tätä vielä hallitse, mutta joka vuosi pakkeli vähenee.

Pukeutuminen

– Vaikka kunnon tälläytyminen ja mekkoon pukeutuminen onkin välillä kivaa, voisin silti elää elämäni pelkissä jumppatrikoissa ja huppareissa. Voin ihan hyvin pukeutua isäni vanhoihin ulkohousuihin, vetää reikäisen remppapaidan päälle tai lampsia kauppaan Reinot -jalassa. Ymmärrän nyt myös pitkien kalsareiden käytännöllisyyden. Kun ennen pukeutumisen tavoitteena oli seksikkyys ja trendikkyys, nyt pääkriteerinä on suht-puhdas ja päällemahtuminen. Eräs nimeltä mainitsematon itselleni läheinen nainen (äiti) kulkee kotona ilman rintaliivejä, ja pitkään pidin tätä outona tapana; kuka nainen tuntee olonsa muka mukavaksi kun lollot roikkuu kainaloissa?? Noooo, sanotaanko nyt että en pidä tapaa enää outona?

Kaikki menee persukseen

– Muistatteko vielä ajan, kun sai syödä Hesburgerissa juustohamppareita, vetää karkkimättöä ja viimeistellä setin purkkikermavaahdolla eikä tuntunut missään? Toista on nyt. Oon aika varma että persauksen ympärys leviää jo kalorin tuoksusta.

Valvominen

– En ole koskaan ollut mikään aamuihminen ja oon tosi huono heräämään aikaisin. Mulla on tapana iltaisin vähän valvoskella mutta maaginen raja on puoliyö. Satunnaisia harhahduksia lukuunottamatta, siitä pidemmälle ei vaan pysty kykeneen. Toista se oli ennen, kun kello 5 tuli saavutettua viikonloppuna aika kepeesti.

Stressi

– Oli niitä murheita nuorempanakin mutta en olisi osannut silloin kuvitella, millaisista asioista sitä vanhana stressaa. Olen ollut tilanteessa, jossa aikuinen on stressannut ihan tosissaan rosolliin tulevien porkkanakuutioiden koon ja muodon vuoksi. Onneksi tämä en sentään ollut minä, mutta vastaavia stressin aiheita on täälläkin ollut.

Kielioppi

– Oli aika, jolloin ei voinut vähempää kiinnostaa pilkun paikat tai sijamuodot. Elin aikakautta, jolloin tekstiviesti piti saada mahtumaan 160 merkkiin, joten oli luonnollista kirjoittaa vaikka näin: MoMitSulKuuluu?MulKuuluuOk. Mutta nyt! Nyt multa löytyy Kotimaisten kielten keskus heti selaimen kirjanmerkeistä.

Baarissa käyminen

– Jos saa valita, valitsen aina mieluummin tissuttelun kotisohvalla kuin bileillan kaupungissa. Jos lähtee kylille pitää mennä kalliilla taksilla ja kantaa mukana varakenkiä ja buranapurkkia. Ja mitä sitä baariin päälle muutenkaan laittaisi kun kaapissa on pelkkiä jumppatrikoita?

Kuka nyt tähän aikaan?!

– Puhelin soi klo 21.19 ja WhatsApp piippaa klo 22.34. Kuka nyt tähän aikaan häiritsee? Toiset voisi olla vaikka nukkumassa!

Harrastukset

– Jooga, syvävenyttely ja kävely ovat ihan jees liikuntaa! Voisin harrastaa myös kutomista, savitöitä ja ovikranssien tekoa.

 

Miten kävi??