Joulumorkkis ja miten tästä eteenpäin?

Baaaagh. Mä tiedän, että en ole ainoa, jolla on tällä hetkellä tämä fiilis! Ylensyönyt pylleröpallero. Kamala. Kuinka voikin tuntea itsensä näin paisuneeksi, väsyneeksi ja raskaaksi? Olen käytännössä maannut sohvalla punaviinin ja homejuuston kera, ja napsinut vielä päälle vähän suklaakohvehtia. Ei mennyt siis ihan oppikirjojen mukaan tämä joulu vaan käsi on lapannut kitaan kyllä kaloreita useammankin henkilön edestä.

Otatko viidennen palan kakkua? Kyllä kiitos!

Olin etukäteen kyllä jo tietoinen, että pyhät räjäyttäisi loputkin mun terveellisestä arjesta. Lapasesta lähti jo oikeastaan tuossa viikkoa-kahta ennen joulua. Lopullisesti sitten muumit karkasi laaksosta aatonaattona ja tässä niitä edelleen kerätään takaisin. Nyt sitten tyhmästä päästä kärsii koko ruumis – olo on kamala! Väsyttää, turvottaa, energiaa ei ole ja morkkis on aikamoinen. Vaa’alla en edes uskalla käydä, mutta veikkaan että sellainen 3-4kg tuli hankittua joulukuussa. Naama kukkii paremmin kuin mun kukkapenkkini kesällä ja sormukset ei mahdu sormiin. Liikuntaa en ole harrastanut nimeksikään ja eilen lumitöitä tehdessäni huomasin jo vähän hengästyväni. Apua!

Ärsyttää ne pirteät, hyvinvoivat ihmiset, jotka sulattavat joulukinkkua jo joulupäivänä salilla tai juoksulenkillä. Mieskin kävi juoksemassa jouluaattona, JUOKSEMASSA! Itse en todellakaan olisi kyennyt liikkumaan jouluna, hyvä kun sängystä ylös pääsin. En ole ihan varma kykenenkö vieläkään liikkumaan, ei mahdu treenikuteet nimittäin päälle?

Ymph. Miten tästä sitten eteenpäin? Pääseekö tästä yli?

Joulumorkkis on varmaan aika yleinen olotila. Aika harva meistä oikeasti kykenee siistiin linjaan pyhien aikana. Ja toisaalta, miksi pitäisi? Onhan joulu nyt oikeasti aika lyhyt aika mättää, vuoteen jää vielä aika monta päivää elää siististi. Ja vaikka joulukuussa tulisikin hankittua kiloja, pääsee niistä sitten tammikuussa kyllä eroon kun vaan tarttuu heti toimeen. Ja hei, kun kupu ja pää on täynnä kaloreita ja olo kaikkea muuta kuin mainio, motivaatio elämäntapamuutokseen on paljon korkeammalla kuin muina ajankohtina!

Itse olen vielä vähän kahden vaiheilla. Vähän tekisi mieli vielä kieriä itsesäälissä ja syödä nuo loput suklaarasiat kaapista. Viiniäkin olisi jäljellä…Toisaalta taas odotan innolla sitä fiilistä, mikä on edessä jos nyt ryhdistäydyn: kun housut mahtuu taas jalkaan ja leukoja on naamassa vaan yksi…Ja se energia! Haluan sen takaisin!

Normaalisti kai kierisin tässä itsesäälissä tuonne tammikuun ekalle viikolle. Mutta kuten on huomattu, mun omat toimintatavat ei ihan ole menneet nappiin aiemmin. Ehkä mä koitan nyt vähän sellaista positiivisempaa lähestymistapaa ja koitan päästä yli tästä möröstä jo tänä vuonna.

This too shall pass. Nyt ei muuta kun uutta matoa koukkuun!