Harrastuksena tankotanssi – miten päädyin ensimmäiselle tunnille

Reipas puolitoista vuotta sitten houkuttelin kaverin mukaan tankotanssin alkeiskurssille

Olin jo hetken seuraillut kaupunkiin ilmestyneen tankostudion tarjontaa ja kun suuri osa tutuista tuon alkeiskurssin oli jo käynyt, päätin minäkin rohkaistua. Yksin en olisi ehkä uskaltautunut mutta koska meitä oli kaksi, tunsin oloni turvalliseksi – todennäköisesti ainakin toinen meistä pääsisi pakoon jos ohjaaja paljastuisikin ihmissyöjätyranniksi. Elossaselviytymisprosentti olisi siis vähintään 50%.

Itselläni ei kamalasti ollut ennakko-odotuksia, lähdin ennen kaikkea hakemaan hauskaa kokemusta ja pientä kuntoilua siinä sivussa. Olin kuullut, että voimaakin tarvittaisiin muttahei; kuka tahansa nyt putkessa kykenee roikkumaan! Olenhan viettänyt viimeiset 9 vuotta leikkipuistoissa lasten kanssa jos jonkinlaisessa apinatelineessä, joten piece of cake.

Tuntikuvauksessa vähän hirvitti pukeutusmisneuvoksi annetut shortsit. Toistaiseksi vaateteollisuus ei ole kyennyt tuottamaan reitevälle ja plösömahaiselle naiselle istuvia shortseja, aina jommasta kummasta päästä tursuaa yli. Jonkinlaiset pyöräilyshortsit kuitenkin löysin ja niillä mentiin. Muuten pukeutumisneuvona oli lähinnä urheiluvaatetus ja paljaat varpaat. Ymmärsin aika pian shortsien merkityksen, eihän siinä tangolla olisi pysynyt housut jalassa. Suurinosa liikkeistä vaatii tangon ja ihon välistä kitkaa, jotta ne on mahdollista toteuttaa. Esim. polvitaipeita ja reisiä tarvitaan aikalailla, siksi siis lyhyet shortsit.

Ensimmäiselle tunnille astuessani vähän jännitti. Sali oli suht kompaktin kokoinen ja sisälsi viisi hopeansävyssä kiiltävää palomiestolppaa. Yhdellä tangolla voi tankoilla kaksi henkeä vuorotteluperiaatteella, joten saliin mahtuisi 10 aloittelijaa. Meitä oli suurinpiirtein täysi porukka erinäköisiä, -kokoisia ja -ikäisiä naisia. Vilkuilin ympärilleni hakien tuttuja kasvoja ja yllättäen kaikki olivatkin suht uusia ihmisiä, mikä on harvinaista tällaisella hieman sisäänpäinkääntyneellä paikkakunnalla.

Meitä vastassa oli pirteä ja puhelias, vähän sellainen hullunhauska ja sinitukkainen nainen. Laittoi meidät aikuiset naiset leikkimään, mokoma. Alkuun nämä erilaiset hipat ja eläinkävelyt vähän vaivaannuttivat mutta nyt ei mikään ole sen hauskempaa kuin vanha kunnon hännänryöstö tai peppukävelykisa! Ehkä nämä hullunkuriset lämmittelyleikit ovat syynä siihen, miksi tunneilla käy lähes poikkeuksetta loistotyyppejä – pakkohan siinä on vähintään itselleen nauraa, kun koittaa matkia uivaa karhua takaperin…

Ensimmäiset kosketukset tangolla vähän yllättivät. Siitä olikin hankala saada hyvää otetta ja AUTS sitä ihon poltetta! Ajatukset seesteisestä ja sulavasti liikkeestä toiseen lipuvasta itsestäni karisivat aika nopeasti. Tilalle tuli totuus hikisestä, kinkeävästä ja ähkivästä minästä. Mutta joku siinä koukutti!

Tankotanssi on armollinen ja mutta vaativa laji

Tankoilussa on mahdollista kehittyä nopeastikin, joten ainakin alussa on kohtuu helppo pysyä motivoituneena. Tykkään myös siitä, että lajissa on monia eri osa-alueita. Jos ei ole notkea, voi se oma juttu olla voimaliikkeet. Tai jos ei ole voimakas, voi olla silti hyvä tanssillisessa puolessa. Tai jos on huono käsien puristusvoima, voi olla silti hyvä polvitaive- tai kylkipidoissa. Aika harva perustankoilija on hyvä kaikissa osa-alueissa, joten vaikka tunnilla olisi sinua kauemmin tankoilleita, saatat joissain liikkeissä olla jopa heitä parempi! Tosin jos tämän kääntää päinvastoin; on aika jännä tilanne kun joku juuri aloittanut ottaa haltuun liikkeen, jota itse on tahkonut kuukausitolkulla?

Voimaa tarvitaan jonkin verran, mutta onneksi sillä on taipumus lisääntyä tekemisen myötä. Mustelmatkin helpottavat ajan kanssa ja ennen kivuliaat liikkeet muuttuvat vähintäänkin siedettäviksi. Ja niihin shortseihinkin tottuu! Itseasiassa monella vaatetuksen määrä vähenee, mitä kauemmin harrastaa; ne kuteet kun ovat oikeasti välillä tiellä.

Moni liike vaatii myös uskallusta, mutta kuinka hieno fiilis on, kun uskaltaa tehdä esimerkiksi näin. Yllättävän pelottavaa!

Nyt takana on tosiaan se puolitoista vuotta tankoilua, vähintään kerran viikossa olen tainnut käydä. Nämä 18 kuukautta eivät ole tehneet musta erityisen taitavaa tai vähentäneet sitä hikoilun määrää mutta en näitä kuukausia poiskaan vaihtaisi!

 

Eka kuva: Johannes Pirhonen