Dieettipäivä 1: Alkupaino ja vastoinkäymisiä

Miten meni ensimmäinen päivä? Itsellä meni aika kivuttomasti, mielestäni söin järkevästi ja ateriarytmikin on ollut kohdillaan. Tänään ei enää väsyttänyt niin paljon ja vaikka pää olikin töissä vähän jäässä, oli jo aika normaalin tuntuinen päivä. Ihan mukiinmenevä eka päivä siis!

En aloittanut mitään kirjattua dieettiä vaan pyrin hoikistumaan säännöllisen ateriarytmin, puhtaiden ruoka-aineiden, pienemmän annoskoon ja liikunnan turvin. Lisään reippaasti kasviksia, ylimääräiset sokerit ja rasvat pois, sopivasti proteiinia ja vielä vähän kuituja ja hyviä rasvoja. Paljon vettä. Ja luonnollisesti tipattomalla ollaan. Jos ei tällä lähde, niin sitten alan punnitsemaan ruokiani ja noudattamaan tarkempaa ruokavaliota. Voi olla kyllä, että tuota punnitsemista joudun harrastamaan jo alkuun, sillä annoskoot ovat tainneet vähän karata käsistä ihan huomaamattani. Sitä luulee syövänsä oikeita määriä, mutta totuus onkin sitten toinen. Pieni reality check voisi siis olla paikallaan.

Tuumasin ensin, että en punnitsisi itseäni ollenkaan. Aiemmin kun tuon elopainon mittaaminen on aiheuttanut lähinnä ahdistusta ja stressiä. Mutta päätin, että en antaisi vaakaluvun ottaa niskaotetta tällä kertaa vaan suhtautuisin lukemaan neutraalisti. Tarkoitushan kuitenkin olisi, että tuo lukema on hetkellinen, joten siitä ei kannata enempää tässä kohtaa murehtia. Mutta kauhistuttihan se nyt vähän! Toisaalta se oli juuri sitä mitä näillä elintavoilla voi olettaakin: korkeampi kuin vuosiin.

85,1kg

Olen siis onnistuneesti kerännyt talvivarastoa itselleni vuodessa sellaisen reilun 6 kiloa. Kokonaisuudessaan paino on noussut 9 kiloa. Tuijottamalla tuo lukema ei valitettavasti pienene vaan on otettava oikeasti kovemmat aseet käyttöön. Onneksi tie ei ole mahdoton vaikka kivinen olisikin!

Itseasiassa ensimmäinen kivikko karahti eteen jo tänään. Muutama kuukausi sitten loukkasin vähän olkapäätäni ja tuo pirulainen ei ota parantuakseen. Kinesioteipit, fyssarit ja Arcoxia-kuurit on nyt testattu mutta ei auta ei. Tänään sitten lääkäri määräsi, että vähintään 1kk olisi oltava olkapäätä käyttämättä ja jopa puolen vuoden paranemisprosessiin olisi varauduttava. Hyvästi siis tankotunnit ja ilma-akrobatia hetkeksi!? Harkitsin pieniä itkuporkuraivareita mutta ehkä on ihan hyvä, että tämäkin tässä kohtaa tulee koettua. Nyt on vähän niinkun pakko ottaa kuvioon taas lenkkeilyä ja salia enemmän, kun akrobatiaa ei voi harrastaa. Ehkä lopulta ihan hyvä juttu, vaikka nyt harmittaakin pirusti. Vähän niinkuin pakotettu palaamaan takaisin perusjuttuihin.

Päivän tipsi: Kuuma Kinkku peilin edessä

Perusjutuista puheenollen, huomasittehan kaikki dieetin aloittaneet ottaa ennen -kuvat? I know, ei kauhean herkkua hommaa valokuvata itseään puolialasti mutta valokuvista näkee kaikista parhaiten edistyksen. On ihan mahdollista, että kuukaudessa muutos ei näy kovinkaan paljoa painossa mutta peilikuvassa se todennäköisesti näkyy! Räpsi siis tänään viimeistään valokuvat kaikista kulmista ja jos oikein hulluksi heittäydyt, niin vetelepä myös mittanauhalla vähän mittoja itsestäsi. Varsinkin vyötärönympäryksen pieneneminen näkyy mielestäni mittanauhassa paremmin kuin vaa’alla.

Ei muuta kuin huomista kohden, olkoon päivä täynnä parsakaalia ja broilerin rintafilettä!