Ensimmäinen kuvauspäivä takana. Miten meni?

Heräsin aamulla omalla mittapuullani ajoissa, eli silloin kun kello soitti. Yleensähän meikä torkuttaa sen 40 minuuttia ja myöhästyy railakkaasti…Tänään kuitenkin nousin tikkana pystyyn koska THE KUVAUSPÄIVÄ on täällä!

Kihartelin eilen jo hiuksia valmiiksi, että pääsisin vähemmällä laittautumisella. Unenpöppöröisenä matelin vessaan ja ai kauhee! Kaunis kiharapilveni oli yön aikana muotoutunut telkän pesää muistuttavaksi viritelmäksi. Vetelin suoristusraudalla suurimmat harottimet matalaksi, meikkasin ja puin vaatteet päälle sen suurempia miettimättä.

Hampaiden pesua pumpulipuikolla ennen H-hetkeä

Ehtisin tekemään ihan oikeita työtehtäviä aamupäivän ajan, kuvausryhmä saapuisi vasta myöhemmin. Puoli tuntia ennen deadlinea ihmettelin outoa tunneta suussa; hei mähän olen unohtanut pestä hampaani! Hinkutin hädissäni pumpulipuikolla suurimmat basiliskot legoistani. Siinä hinkatessa mietin valmiiksi jonkinlaisia periaatteita, joita pyrkisin noudattamaan kuvauksissa. Muista olla rentona, pidä leuka ylhäällä ja vatsa sisässä. Artikuloi selkeästi. Hehku energisiä viboja. Hyvin se menee!

Salainen agentti kuittaa: paketti turvassa!

Hetken päästä istuinkin jo mikitettynä työpöytäni ääressä ja yritin näyttää luonnolliselta. Sisäinen lapseni huusi, että leiki salaista agenttia! Vähän siltä nimittäin tuntui se mikrofoni piilotettuna paidan alle. ”Tango Delta Yksi. Valkea Kotka kuittaa. Paketti turvatalossa.” Hillitsin kuitenkin itseni.

Etukäteen kuviteltu ei sitten todellisuudessa ihan pitänytkään paikkaansa

Ensin olo ei ollut kiusaantunut. Mutta kun kamera tuli aivan ihoon kiinni, alkoi alaleuka väpättämään. Unohdin ne kaikki hienot periaatteeni: kasasin itselleni varmaan neljä kaksoisleukaa, sekosin sanoissani ja käyttäydyin yhtä virallisesti kuin Kelan vastaanottovirkailija. Tai ainakin siltä tuntui. Jossain kohtaa huomasin, että paitavalinta oli maailman huonoin: hermohiki puski kainaloihin kamalat läntit. Näkyyköhän ne kameralle?

On aina kannattaa surffata kuormausalustalla, kun kamera taltioi kaiken

Sitten siirryttiin rennompaan materiaaliin. Työpaikan katosta roikkuvat voimistelurenkaat ja niillähän saisi kivan taukojumpan aikaan! Roikuin siinä ensin ihan tavallisesti, sitten yritin jotain ”hienoa” temppua. Seuraavalla kerralla tiedän, että ei kannata tehdä kieppiä peppu kameraan päin, ellei sitten nimenomaan halua tallentaa ruudulle housuista pilkottavaa rekkamiesvakoaan. Ei ollut myöskään hyvä idea ottaa jalkojen alle sellaista pyörillä rullaavaa kuljetusalustaa ja ”surffata” silllä. Alustahan lähti jalkojen alta kuin rusakko makuulta ja ampaisi vastapäiseen hyllyyn. Meikä sitten jäi roikkumaan renkaista vähän yllätetyn näköisenä. Jep. Aivan telkkarimatskua.

 

 

Ens kerralla sitten vähän rennommalla otteella

Annoin työkaverille tehtäväksi taltioida valokuvamateriaalia tapahtumista, pitäisihän teille tänne jotain todistusaineistoa jakaa. Kävin sitten hänen valikoimaansa läpi kuvausporukan lähdettyä. Suurin osa kuvista oli sellaisia, missä hirnun nenä pitkällä. Muutamassa hän oli vahingossa kuvannut omia reisiään. Noh, kiitollinen olen kuvista silti!

Menihän ne kuvaukset todellisuudessa varmaan paremmin, kuin kuvittelen. Ehkä vaan omat kriteerit omalle esiintymiselle oli turhan korkealla. Ehkä mä annan itselleni nyt vähän siimaa muutenkin, olihan tää mun ensimmäinen esiintyminen näin isolle kameralle. Jännittää niitä ammattilaisiakin varmaan välillä. Innolla odotan seuraavaa kuvauspäivää!

 

---

Edellinen juttu:

TV-kuvaukset alkaa huomenna! Jaiks!

*****

Kuukauden TOP 5 postaukset

Ah niin tehokas vatsa-peppu-reisi -jumppa

Se olis sitten siinä. Fuck cancer!

Ennen ja jälkeen – Laihdutus kuvina

Olen laihtunut ilman tietoista laihduttamista – miten se on mahdollista?

Maukas tomaattikeitto – resepti koko perheen herkulle

*****

Seuraa blogia

Facebook @parastaennenblogi, Instagram @parasta_ennen