Pelkäätkö sinäkin muutosta?

Muutosten tekeminen on aina vähän pelottavaa. Oli sitten kyse isosta tai pienestä muutoksesta. Muutos pitää sisällään aina ääripäiden mahdollisuuden: asiat voivat mennä joko hyvin, tai huonosti. Joskus päätöksiä on pakko tehdä tunteella ja joskus taas nimenomaan järki on se, millä kannattaa edetä. Pitää punnita riskejä ja osata nähdä erilaisia vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Mikä niistä houkuttelee eniten? Haluanko oikeasti näitä asioita? Olenko valmis ottamaan riskin ja hyppäämään tuntemattomaan?

Tyydytkö ”ihan OK” -arkeen, koska pelkäät muutosta?

Meillä kaikilla on tarve tuntea olomme turvalliseksi. Tarvitsemme elämään vakautta, rutiineja ja tottumuksia. Monesti vaan tarraamme liikaakin kiinni näihin tuttuihin kuvioihimme emmekä enää osaa nähdä elämän tarjoamia mahdollisuuksia. Pelkäämme muutosta. Tyydymme turvalliseen arkeen ja vanhoihin kuvioihin ja pidämme tätä jotenkin järkevänä päätöksenä. Kun eihän järkevä ihminen riko hyväksi havaittuja kaavoja, eihän? Miksi muuttaa asioita, jota toimivat jo ihan hyvin?

Välillä on vaikea nähdä kannattaako tuntemattomaan hyppääminen vai olisiko turvallisempaa pysyä vanhassa ja tutussa. Onhan ihan yhtälailla mahdollista, että riskinotto ei kannatakaan.  Jos nyt irtisanon itseni tästä työpaikasta tai muutan toiselle paikkakunnalle, entä jos kadunkin jälkikäteen? Jos jäänkin kodittomaksi, työttömäksi. Jos se unelma ei toteudukaan ja joudun palaamaan häntä koipien välissä takaisin lähtökuoppaani. Epäonnistuneena ja lannistuneena.

Entä jos saavutatkin kaiken, mistä unelmoit?

Mutta taas toisaalta. Entä jos saavutankin kaiken? Jos löydän jotain parempaa ja jotain miellekkäämpää? Elämän läpikahlaaminen ”ihan OK” ajatuksella ei kovinkaan kannattavalta kuullosta.

Ja mitä sitten jos epäonnistuu? Epäonnistumisestakin voi oppia: ”Okei, tämä ei nyt ollut oikea polku. Ensi kerralla kokeilen toista reittiä.” Epäonnistumisen jälkeen olet viisaampi ja kokeneempi, opit jotain itsestäsi ja tiedät paremmin, mitä ET halua elämältäsi.

Kaikki on kiinni uskaltamisesta. Uskallatko elää elämääsi? Sitä just SUN elämää? Osaatko ottaa riskejä ja kokeilla erilaisia vaihtoehtoja? Silloinkin kun ne jännittävät vähän ja joudut pois mukavuusalueeltasi?

Enkä nyt tarkoita, että kaikkien pitäisi irtisanoutua työstään, ottaa ero puolisostaan ja muuttaa ulkomaille etsimään itseään johonkin nudistileirille. Monesti ihan pienienkin riskien ottaminen on jo elämää rikastuttavaa. On paljon järkevämpää ottaa muutama riski siellä täällä, kuin että vedetään kaikki kerralla matalaksi paremman tulevaisuuden toivossa. Kuten sanottu, tarvitsemme aina jonkinlaista turvaa ja vakautta, joten koko paketin purkaminen kerralla harvemmin on fiksua.

Tartu hetkeen ja ota riskejä!

Sen sijaan kannustan tarttumaan hetkeen ja toteuttamaan niitä pieniäkin haaveita. Pyysivätkö kaverit mukaan viikonloppureissuun? Mene! Tarjottiinko sinulle uutta työpaikkaa? Tartu tilaisuuteen! Haetaanko junnufutikseen vapaaehtoisia ja vähän tekisi mieli? Ilmoittaudu! Älä anna rutiinien ja tottumuksien estää sua. Olet itse vastuussa omasta onnellisuudestasi, joten toimi sen mukaan: tee asioita, joita haluat tehdä vaikka ne vähän jännittäisivätkin. Tässä on ollut itselläkin vähän opeteltavaa, mutta pieni palalla kerrallaan edistyn asiassa. Enkä ole vielä toistaiseksi riskejä katunut! Niiden ansiosta olen kesällä osana dokumenttiprojektia, mukana Pohjoismaiden kovimmassa esteratakisassa ja tämä blogikin menee tähän kategoriaan. Elämyksiä, joita nyt saan kokea, koska tartuin jossain kohtaa hetkeen kiinni.

Joskus asiat lähtevät pyörimään itsestään ja huomaat, että pieni riskinotto on johdattanut sut ihan uuteen maailmaan. Pienellä muutoksella saatat saada mielenkiintoisemman, täyteläisemmän ja arvokkaamman arjen.

 


Lue myös nämä:

Voisinko mä olla Tough Viking?

10 prosenttisesti paska päivä

*********

Seuraa blogia: Facebook @parastaennenblogi, Instagram @parasta_ennen

hyvinvointi onnellisuus
Kommentit (2)
  1. Just niin niin hyvin sanottu RISKIENOTTO kannatta aina !!

  2. Joskus riski on ”pakko” ottaa. Itselle kävi niin, kun vaihdoin työpaikkaa jossa en viihtynytkään ja päätin toteuttaa unelmani omasta puodista. No, ei ihan mennyt putkeen sekään. Puoti meni nurin, velkaa jäi ja itsetunto koki todella kovan kolauksen. Sain kuitenkin kerättyä kokoon palaset. Onneksi sain töitä ja elämä alkoi pikkuhiljaa tasaantua. Tärkeintä kuitenkin koko prosessissa oli se, miten paljon opin. Niin käytännön asioissa kuin henkisestikin. Vaikka jossain kohtaa kyllä tuntui, että maailma murjoo ihan huolella. Nyt olen vahvempi, viisaampi ja onnellisempi. Elämä kantaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *