Täydellisesti istuvat farkut – mahdottomuus?
Elämässä on muutamia selvittämättömiä mysteerejä. Kuten että mihin katoaa aina sukkaparin toinen puolisko? Tai että miten kaveri pysyy laihana syömällä joka päivä donitseja? Ja että miksi viikonloppuaamuisin aina herää aikaisemmin kuin arkiaamuina, vaikka saisi nukkua pidempään?
Mutta se mysteereistä salaperäisin: täydellisesti istuvat farkut! Onko sellaisia olemassa?
Mun viimekertaisin farkkujen metsästysyritys sujui suhteellisen, noh, mielenkiintoisesti. Tässä suurinpiirtein tapahtuman kulku:
Tuskaa. Hiki valuu ja jokaisen parin myötä hippunen itsetuntoa tuntuu ropisevan lattialle kuin Hannun ja Kertun leipämuruset. Mutta tämän murupolun päästä ei välttämättä löydy karkkitaloa tai edes lapsia syövää noitaa. Sen sijaan tämän polun päästä löytyy ärsyyntyminen vaateteollisuuteen ja epäusko sopivien housujen löytymiseen. Kuka tästä on tehnyt näin vaikeaa?
”Jaahas, nämä eivät mene sitten edes nilkasta ylöspäin. Seuraavat!”
Seuraava pari vaikuttaa hyvältä, kiva sävy ja tikkaukset näyttää osuvan oikeille kohdille. Ensimmäinen jalka sujahtaa nätisti, toinen perässä. Silmät ja varpaat ristissä vedän vyötäröä ylöspäin – joka jumahtaa reisien kohdalle. Siihen se jää kuin sormus sormeen makkaraperunoiden jälkeen. Ei liiku eteen eikä taakse. Vaatii aikamoista vitkuttelua saada farkut laskettua takaisin nilkkoihin. Ei nyt masennuta. Ehkä seuraava pari?
No nyt! Takapuoli näyttää hyvältä, pituus on hyvä, ei pussita polvista. Käännyn tarkistaakseni etupuolen ja HELOU CAMEL TOE! Siinä se tuijottaa peilistä takaisin, tuo aavikon nopsajalka. Ei jatkoon.
Seuraavissa housuissa alaselkään jää ammottava aukko, kuin kengurun pussi mutta väärällä puolella. Otan pienemmän koon mutta jostain syystä ne taas ovat liian kireät vyötäröltä. Missä on näiden housujen välikoko hä? Olen varma, että jossain farkkutehtaalla on kasa 0,5 numeroa suurempia/pienempiä farkkuja, koska joku ajatteli ettei tätä kokoa tarvita. No kyllä tarvitaan.
Nappi ei mene kiinni. Vyötärö tursuaa. Liian lyhyet. Liian pitkät. Lättäpylly. Liikaa pyllyä korostava leikkaus.
”Kunhan nyt ei vako paista…”
Bootcut, pillit, Boyfriend, girlfriend, ripped, low rise, high rise, slim fit, ankle, super skinny, stretch, curvy fit, relaxed fit, straight…Jokaisesta 8 väriä, 7 ”sopivaa” kokovaihtoehtoa ja 148 eri valmistajaa. Tervemenoa loputtomalle metsästysretkelle!
Lopulta sitä tyytyy farkkuihin, joista menee nappi kiinni ja kumpikaan vako ei paista. Se riittää. Ei ole enää varaa muihin kriteereihin. Yleensä kuitenkin näidenkin kriteerien täyttyminen on haaste.
Edellämainituista syistä johtuen, olen alkanut suosimaan urheilutrikoita ja erilaisia legginssejä. Sellaisia ultraspeedo-kankaisia ja kuuteentoista suuntaan venyviä housuja, jotka istuvat lähes aina. Tosin aika usein ne näyttävät kalsareilta. Eikä ne jokatapauksessa sovi ihan joka tilanteeseen, joskus oikeasti olisi kiva pystyä vetämään jotkut päheet farkut jalkaansa.
Oletteko te löytäneet täydellisesti sopivat farkut itsellenne? Saa laittaa vinkkiä tulemaan, mistä tälläinen leveäperäinen, lyhytjalkainen ja reppumahainen voisi hyvät farkut löytää!
Lue myös nämä:
Näitä et myönnä tekeväsi – mutta teet kuitenkin
Kuka muu vihaa sovituskoppeja?
*****
Seuraa blogia: Facebook @parastaennenblogi, Instagram @parasta_ennen
Miten tutun kuuloista tuskailua! 😀 yllätyksekseni löysin GinaTricotista farkut (Gina curve) , joissa vyötärö menee tarpeeksi ylös ollen napakka, muttei hitustakaan ahdistava. Iso kyykkyperse, reidet ja reppumaha sujahtaa kaikki tonne, eikä tarvi tinkiä pillilahkeista 🙂
Hei näähän kuulostaa hyvältä! Täytyykin käydä noita testaamassa!
Itse välillä löydän kappahlista esim alice nimiset farkut ja niissä.vielä erityismerkintä s joka tarkoittaa että lahkeet on lyhemmät,itellä myös se että lahkeet aina liian pitkät ?
Mäkin oon itseasiassa joskus kappahlista löytänyt housut, voiskin käydä tarkistamassa valikoiman taas!