Äänikirjat eivät ole vain äänikirjoja
Kaupallinen yhteistyö: Storytel
Oikein odotan lenkillelähtöä. Äänikirjani jäi älyttömän jännään kohtaan viime hölkällä ja palan halusta palata Charrouxiin, pieneen Cernin tutkimuskeskuksen lähellä sijaitsevaan ranskalaiskylään, johon kuuntelemani kirjan jännittävät tapahtumat sijoittuvat.
Graviton on 10-osainen Storytelin alkuperäissarja, joka on sopivan kepeää, mutta kiehtovaa kuunneltavaa hölkötellessäni pitkin Aurajoen rantoja.
Jos ennen kuuntelin lenkeilläni musiikkia, soljuvat nykyään korvissani luetut sanat. Uppoudun kirjan maailmoihin, mutta kuulen samalla myös ympäristön äänet, jotka musiikkia kuunnellessani hukkuivat joskus vaarallisestikin.
Äänikirja kannustaa lenkille
Olen alkukesästä asti tutustunut Storytelin ääni- ja e-kirjapalveluun. Lenkkiseuranani ovat olleet lukuisat äänikirjat, ja tällä hetkellä Storytel Original -kirjasarja, joka on pätkitty juuri sopiviin kuuntelupalasiin: juoksulenkkini mittaisiin kymmeneen osaan. Huomaan usein jatkavani lenkkiäni pidempään, kun olin aikonut, koska haluan saada kirjasarjan osan loppuun.
Toisaalta, vaikka kuunteleminen joskus katkeaisikin, voin aina lukaista luvun loppuun Storytel Reader –laitteeltani vaikkapa illalla, tai junassa istuessani. Uusi lukulaite on poikkeuksellinen, koska siinä on käytettävissä Storytelin kaikki kirjat(valikoimaa on PALJON!), eikä siihen siis tarvitse ostaa erikseen yksittäisiä kirjoja.
Storytel on siis minulle lenkkikaveri, kirttäjä ja seuralainen, joka ohjaa ajatukset lempeästi rentoutumaan juostessani. Toisaalta minun on joskus myös vaikea asettua aloilleni, pysähtyä ja pitää tauko. Silloinkin napsautan kirjan päälle ja rentoudun, kuin itsestään.
Kuuntelen, siis luen
Minä pidän lukemisesta, mutta kirja kädessä sohvalle vetäytyminen ei onnistu ihan niin usein, kuin haluaisin. Lukemisesta en halua kiireiden takia luopua ja siksi äänikirjat ja aina mukana kulkeva Reader-laite pitävät minut kiinni yhdessä tärkeimmistä rentoutumiskeinoistani.
Kuuntelen kirjoja myös töihin kävellessäni, sekä tehdessäni kotitöitä. Autolla ajan melko vähän, mutta pitkille matkoille viritän aina äänikirjan kaveriksi.
Lue, tai kuuntele, ainakin nämä!
Tässä muutama viimeaikainen suosikkini, jotka kaikki ovat tehneet omalla tavallaan suuren vaikutuksen.
Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe
Kaikki olivat kehuneet tätä kirjaa ja hämmästyin, koska kirjan alku oli minulle raskas. Epäilin suosituksia ja mietin olinko valinnut väärän kirjan. Kieli on monisyistä, polveilevaa ja kuvailevaa. Sinnikkäästi alun yli kahlattuani olin täysin koukussa. Toisen maailmansodan aikaan sijoittuva romaani kietoo sokean tytön ja saksalaisen sotilaan tarinat yhteen. Kirjan lopussa haukoin henkeä ja se jäi mieleeni pitkäksi aikaa.
Gail Honeyman: Eleanorille kuuluu ihan hyvää
Tragikoominen tarina naisesta, jonka sosiaaliset taidot uupuvat lähes tyystin, ja joka katsoo tämän maailman itsestäänselvyyksiä omien silmälasiensa, mutta myös viiltävien traumojensa läpi. Välillä nauroin hillittömästi (yksin, juostessani!), välillä koin sympatiaa ja surua. Eleonorin tarinasta on kaikilla meillä jotain opittavaa.
Paula Hawkins: Nainen junassa
Aloin kuunnella kirjaa Kreikassa ja tarina vei mukanaan. Päähenkilö näkee päivittäin töihin kulkiessaan junan ikkunasta vanhan asuinalueensa. Karu kuvaus naisen alkoholismista, mutta myös hyytävä jännäri, jonka loppuratkaisu oli täysin ennalta-arvaamaton. Hauskaa oli se, että kun olin aloittanut kuunnella kirjaa, kertoi mieheni sattumalta katselleensa elokuvaversion kyseisestä kirjasta. Hän piti juonesta myös.
Malin Persson Giolito, Suurin kaikista
Ystäväni suositteli tätä kirjaa. Onneksi. Se teki minuun suuren vaikutuksen. Tapahtumat sijoittuvat Ruotsiin ja kirja kuvaa kouluampumisesta seurannutta oikeusprosessia. Erikoista on se, että kirja on kerrottu ampumisesta syytetyn lukiolaistytön näkökulmasta ja hänen suullaan. Kirja herätti pohtimaan nykyajan ongelmia ja ristiriitaisuuksia. Raha ei tuo aina onnea. Monessa perheessä talous ja kulissit voivat olla kunnossa, mutta ihmiset voivat todella pahoin.
Storytelin ominaisuudet tukevat äänikirjaharrastustani. Pidän esimerkiski siitä, että kuuntelunopeutta voi itse säädellä. Minulle sopii parhaiten, hieman nopeutettu 1,25 -kertainen lukunopeus. Uniajastin on myös kätevä: se sammuttaa äänikirjan automaattisesti haluamassani kohdassa.
Äänikirjat eivät siis todellakaan ole minulle vaan äänikirjoja, vaan minulle sopivin keino lukea joka päivä, silloin, kun itse haluan, siellä missä haluan.
Saan tarjota myös Sinulle mahdollisuuden 1 kk:n ilmaisen kokeilujaksoon Storytelillä. Tästä linkistä pääset lunastamaan kuukauden ilmaista luku- ja kuunteluaikaa. Tarjous on voimassa uusille asiakkaille 31.12.2018 asti.
Huomaathan, että kirjat ovat luettavissa e-kirjoina myös puhelimesta tai tabletilta, Readeria et välttämättä tarvitse, vaikka kätevä kapistus se onkin. Kaikki kirjat kulkevat nimittäin mukana yksissä kevyissä ja kauniissa kuorissa.
Minkä kirjan sitä lukisi seuraavaksi? Vinkkejä?
<3 Anna
Lue myös edellinen postaukseni: Minulle kuuluu ”ihan hyvää.”
Lunasta oma ilmaiskuukautesi: storytel.fi/annasaivosalmi
Olen jo jonkun aikaa pohtinut ottavani kokeiluun äänikirjat ja tänään sen sitten tein. Asiasta innostui myös 11 vuotias poikani, joka kyllä lukee, mutta esim. Harry Potterien lukeminen on ollut ihan ylitsepääsemättömän vaikeaa. Nyt sitten alkoi kuuntelemaan äänikirjana. Pohdiskelin tätä juurikin siksi, että lopettaako poika sitten kokonaan lukemisen ja vaan kuuntelee, mutta koska lukeminen on rajoittunut nykyisinkin koulussa lukemiseen, niin ehkä tämä kuitenkin on parempi edes välillä kuunnella kirjoja vs. nenä kännykän ruudulla tubettajia seuraten. Kuunteleeko teillä lapset kirjoja?
Moikka! Kiva, että päätit kokeilla. Uskon, että tykkäät. Mun tytär on innokas äänikirjojen kuuntelija. Hän kyllä lukee muutenkin, mutta äänikirjat maistuvat esim autossa ja matkoilla. Tosi hyvä valikoima kirjoja löytyy myös lapsille. Mä en stressaa lasten lukemisesta, mutta yritän siihen kannustaa. Pojan lukeminen on lähinnä akkari-tasoa, mutta tytöllä se tulee luonnostaan. Itsekin luin lapsena, nuoruudessa ja varhaisaikuisuudessa se jäi, ja nyt taas tulee ahmittua kirjoja. Kun lapset olivat pieniä en pystynyt keksittymään lukemiseen. Kaikelle on aikansa!