Rennoimmillaan ja kauneimmillaan – saunan jälkeen

Syyskuun ilta on lämmin, mutta tuuli lupailee jo syksyä. Istun höyryävänä Turun keskustan alueella sijaitsevan omakotitalomme pihalla vilvoittelemassa. Autoja huristelee ohi ja aidan takaa tervehtii naapuri, kun hörpin kylmää juomaani. Olo on auvoisa. Sauna on, on aina ollut,  yksi tärkeimmistä keinoistani rentoutua.

Meidän saunamme lämpiää useimmiten viikonloppuisin, niin kuin varmaan sadoissatuhansissa muissakin suomalaiskodeissa. Jotta lämpimiin löylyihin pääsee nauttimaan ja rentoutumaan, tarvitaan kuitenkin hieman kärsivällisyyttä. Puusaunamme ei nimittäin lämpiä napinpainalluksella. Tarvitaan sylillinen koivuklapeja, tulitikut, puunlisääjiä ja aikaa. Meidän perheessämme saunan lämmittäminen on kuin pieni rituaali, jota odotetaan, ja joka on aina erityinen.

Sauna on keino irtautua arjesta

Olen aina ollut kova saunomaan, myös lapsena. Mitä kuumemmat löylyt, sen parempi. Olen meidän perheessämme aina ensimmäinen, mutta myös viimeinen saunoja. Muille riittää vähempikin. Saunominen edustaa minulle pysähtymistä, läsnäoloa ja yhdessäoloa. Saunassa ollessa kenelläkään ei ole muuta tekemistä kuin istua lauteilla, tuijotella eteensä ja höpöttää, jos siltä tuntuu. Kun muut ovat jo lähteneet, oikaisen lauteille ja suljen silmäni.

Kun lapset olivat pieniä oli silloisen rivitalomme sähkösauna ainoa paikka, jonne lasten itkut ja huudot eivät kantautuneet. Äitiyslomalla, jolloin päivät täyttyivät lasten kanssa olosta, vetäydyin kerran viikossa saunan lämpöihin, yksin, hengittämään ja vain olemaan ilman, että minua tarvittiin ihan joka sekunti.

Sähkösaunasta puusaunan tunnelmaan

Olemme asuneet nykyisessä 1940-luvulla rakennetussa omakotitalossamme jo seitsemän vuotta. Ostimme aikanaan täysin peruskuntoisen talon. Sen muut kerrokset remontoitiin ensin ja vasta viimeisenä ehostukseen pääsi kellarikerroksen saunaosasto. Kuten ennen vanhaan oli tapana, oli meidänkin saunamme betoninen patoineen ja pesuhuoneineen. Saunaan oli tuotu 70-luvulla liian iso sähkökiuas, joka kyllä toimi, mutta jonka halusimme remontin myötä vaihtaa puulämmitteiseen kiukaaseen. Se oli nappivalinta. Lasisen luukun läpi loistava luonnon tuli ja puusaunan tuoksut tuovat lapsuuden kesät mieleen. Puusaunan löylyissä on myös jotain erityistä taikaa.

Eläkkeellä oleva isäni on oikea remonttireiska ja hän otti urakakseen suunnitella ja remontoida meille uuden, mutta vanhan talon henkeen sopivan saunan. Kodikas saunamme valmistui jouluksi 2016 ja on siitä asti ollut kovassa käytössä. Saunasta pääsee takaoven kautta vilvoittelemaan suojaisalle takapihalle. Lapsilla on tapana viuhahtaa vilvoitellessaan talon ympäri. Se vasta olisi hauskaa!

En taitaisi voida elää ilman saunaa. Se edustaa minulle niin monia asioita: puhdistumista, rentoutumista, hiljentymistä ja sitä, että voi vain olla. Kun on saunonut ja peseytynyt rauhassa, tuntee uudistuneensa.

Sauna tarjoaa jotain kaikille aisteille: palavien puiden tuoksu ja saunapuhdas iho kylpemisen jälkeen, loimuavat liekit ja kuuma höyry, joka tuo raukeuden tunteen. Kiukaalla sihahtava löylyvesi ja lasten nauru. Keskustelut miehen kanssa yhdessä ja lähekkäin.

Saunassa pysähdyn, aika pysähtyy,  ja aistin elämän.

<3 Anna

P.s. Lue myös edellinen postaukseni: Sisältöä elämään – sisällöntuottajan työpäivä