Se olis RAIRAI -viikonloppu!

Kun ikää on karttunut lisää, on erilaiset hippaloinnikin vähentyneet niistä 2-kymppisen kulta-ajoista. Pikkuhiljaa elämään on yksinkertaisesti tullut lisää sisältöä eikä pippalointiin enää ole samalla tavalla aikaa/rahaa/mielitekoja. Mutta aina välillä, ihan vaan silloin tällöin, on kiva poksauttaa pari korkkia ja heittää aikuisen velvoitteet romukoppaan. Ei lapsia, ei koiraa, ei itsehillintää. Ja joskus jopa ei miestä, mutta nämä kerrat on valitettavasti vielä harvemmassa?

Meillä jokaisella on varmaan edelleen muistikuvissa ne esiaikuisuuden reissut, oli tästä sitten aikaa kulunut enemmän tai vähemmän. Kun mikään alkoholimäärä ei tuntunut missään (tai niin itse luuli) ja jaksoi aamun puolelle vaikka useampana päivänä putkeen. Korrekti käytös vedettiin romukoppaan ja ne vähäisetkin suodattimet aivojen ja suun välillä poistettiin. Lisättiin soppaan vähän parisuhdedraamaa, pari onnettomuutta, ehkä hyppysellinen pahantekoa ja viimeisteltiin setti henkevillä aamuyön keskusteluilla. Syntyi niin legendaarisen hauskoja kuin legendaarisen epäonnistuneita reissuja – kaikki yhtä suuria muistoja näin jälkikäteen.

Kohta mä näytän tältä?

Muistan erityisesti mökkijuhannuksia, jolloin aamu aloitettiin siiderillä noin 3 tunnin yöunien jälkeen. Tökkihän se alkuun, mutta aina se uudestaan käynnistyi. Muistan myös, kuinka kaupungilla vaellettiin sellaisena teinizombilaumana; juostiin poliiseja pakoon siiderit repussa kilisten. Reissuja ulkomaille, naapurikaupunkiin, terassille, puistoon, laivalle. Olen kaatunut polkupyörällä ojaan, nukkunut baarin pöydässä, avautunut ihan liikaa ventovieraille, tanssinut itseni kipeäksi, nauranut, itkenyt, tapellut ja rakastanut. Ja kärsinyt julmetuista olotiloista.

Näin kun kekkeröi vähemmän, valitsee hippansa tarkemmin. Ihan jokaisiin kissanristiäisiin ei vaan voi osallistua enää koska A) ei kestä sitä kalorimäärää B) ei jaksa valvoa C) krapulat on niin kamalia, että niiden hankinnan kannattavuutta pitää oikeasti miettiä. Joskus toki extempore -reissut ja viini-illat kahdestaan kaverin kanssa sohvalla voivat olla kaiken arvoisia, mutta yleisesti satsaan isomman mittakaavan juttuihin. Isommalla porukalla on myös se hyvä puoli, että tapaa kerralla useamman kaverinsa ja todennäköisemmin myös uusia ihmisiä.

Enää ei osaa niin päästää kaikesta irti. Takaraivossa kummittelee koko ajan ajatus seuraavan päivän päänsärystä ja lasten kotiintulosta. Jossain vaiheessa se kolkuttaa niin, että viini vaihtuu veteen. Vaikka eihän irtiotto ole riippuvainen humalan määrästä, voihan sitä vapautua vähemmilläkin promilleilla. Aika usein nämä kuitenkin menevät käsi kädessä. Nykyään ennakoin myös treenien kannalta, parin päivän krapula syö tehoja ja energiaa treeneistä aika tavalla.

Päivän teema: Moderni selviytyjä – kuka selviää iltanuotiolle saakka?

Meno on siis onneksi rauhoittunut. Mutta tänään! Tänään on taas koittanut SE päivä! Lapset yökylään, viini kylmään ja kaappi täyteen ruokaa. Porukka on kutsuttu jo kuukausia etukäteen. Päivän hehkutus aloitettu jo viikko sitten yhteisessä whatsupp-ryhmässä. Teema valmiina, tehtävät valmiina, maailma valmiina. Starttaamme jo päivällä, koska kaikilla muillakin on nykyään ongelmia valvomisen kanssa?

Huominen treeni voi olla vähän hiljaista…Onneksi tässä on etukäteen painettu tukka putkella kaksi viikkoa ja kerätty miinuskaloreita varastoon.

 

Kippis!