Kolmen ongelman Levin reissu

Tasan viikon päästä tähän aikaan istun kodasssa lämpimän taljan päällä ja katselen rätiseviä liekkejä kädessäni kuksallinen pannukaffetta. Nuotiota hämmentää hassuun karvahattuun asustautunut pakkasen ahavoittama mies, joka tuo mieleen sekä Joulupukin että OFF-hyttysmyrkkymiehen. Hän kertoo mulle kansantaruja pehmeällä Morgan Freeman -äänellään. Keloseinän toisella puolella tokallinen poroja kaivaa jäkälää paksujen nietosten alta ja kuulen kuinka niiden kaulassa olevat kellot välillä kalahtelevat. Savun kiehkuroiden lomasta erotan taivaan – ja sen miljoonat tähdet sekä vihreänä leiskuvat revontulet.

Mulle talvinen Lappi piirtyy vähän samanlaisena mielikuvana, kuin kelle tahansa turistille. Kimaltavia hankia ja lumen painosta niiaavia puita. Koskemattomuutta ja hiljaisuutta. Yksinkertaisuutta. Kylmässä kipristeleviä varpaita, Joulupukki, poroja ja lumilinnoja. Mä en ole siis koskaan ennen ollut talvella Lapissa ja tämä olisi tarkoitus korjata viikon päästä, kun auton nokka suuntaa kohti Leviä. Odotukset on korkealla!

Mulla on vaan muutama ongelma:

1. En ole ihan varma osaanko lasketella. Tai hiihtää. Tai edes kerrospukeutua.

Aikaisempina vuosina mun laskettelutaidot eivät ole niinkään olleet ongelma. Lapset ei ihan hirveästi pienenä mäessä viihtyneet eikä tosiaan lappireissuja ole tullut ennen tehtyä. Ei ole siis ollut väliä sillä, että en osaa aurata mäkeä alas muutakuin naamallani. Mutta nyt! Lapset vetelee luontevasti isojakin mäkiä ja saivat tänä talvena omat varusteetkin. Koko muu perhe siis laskettelee, paitsi mä. Kaikki muut meillä myös hiihtää, paitsi mä. Ja enhän mä nyt voi mennä Lappiin niin, että istun mökissä viikon joten mun on varmaan pakko nyt uskaltautua sinne mäkeen ja ladulle. Apua.

Noilla muilla on myös hienot tekniset aluskerrastot, UV-suojatut laskettelulasit ja goretex-hanskat. Mulla on korkeintaan 20 denierin sukkahousut, yksisankaiset aurinkolasit ja eripari tumput. Mun skill-level ja varustauminen ei siis ole ihan ajantasalla tätä reissua varten.

2. En ehkä kestä sitä automatkaa kiukuttelematta.

Mä oon miljoonahuono heräämään aikaisin aamulla. Ja tietenkin meidän lähtö on just aikaisin aamulla! Ja se automatka…Lapsista en ole niin huolissani, niille voi iskeä vaan iPadit käteen ja ne istuu hiljaa monta tuntia putkeen. Mutta mulla ei kyllä kärsivällisyys riitä. Mä vaadin sen 12 pysähdystä matkalle ja ilmeisesti ihan tällaista mulle ei olla nyt suomassa. Venyy kuulemma matka-aika mun takia liikaa…Blaah.

3. Mulla saattaa olla vähän turhan romanttinen mielikuva

Googlettelin vähän ja kyselin kokemuksia yleisesti. Ilmeisesti mun tän hetkinen mielikuva paikasta olisi totuudenmukainen, jos olisin miljonääri ja ostaisin itselleni VIP-kohtelun. Juttu on meinaan niin, että näin hiihtolomaviikolla tuolla on todennäköisesti enemmän porukkaa kuin Suviseuroilla. Joka paikkaan jonotetaan, tuoppi maksaa kympin ja koskematonta hankea ei niin vaan löydäkään, mutta todennäköisesti itsensä löytää aasialaisen turistin Instagram-kuvasta. Se nuotiota hämmentävä mies näyttää todennäköisesti enemmän Keravalaiselta Timolta kuin Joulupukilta. Ja siinä kodassa istuu mun lisäksi 22 muutakin. Eikä mulla ole kädessäni nimikoitua kuksaa vaan pahvimuki, jonka sisältämästä höyrymehusta maksoin lisähinnan. Ja että niitä revontuliakaan ei automaatisesti näe?? Ja että porot on hulluja ja itsetuhoisia – ne hyppii keskelle tietä ja koittaa oikein tähdätä auton keulaan.

Saas nähdä, miten tällaisen eteläntytön käy! Jätetäänkö mut bussiasemalle jo ennen Oulua? Kuoriutuuko musta rinteiden kuningatar ja latujen aatelinen? Osaanko pukea sekä kosteuttasiirtävän että lämmittävän vaatekerroksen? Tapaanko oikean Joulupukin?