Juhannuksen lopputulos: marinoitu supikoira
Meidän juhannus meni aika perinteisissä merkeissä Itä-Suomessa. Palailtiin reissusta juuri muutama tunti sitten ja kaiken kaikkiaan reissupäiviä kertyi kuusi.
Mä niin rentouduin. Sytyttelin saunan pesää. Liiskasin hyttysiä. Kannoin kaivosta vettä. Lampsin valkoisilla feikki-crocseillani, tukka takkuisena, pieruverkkareissa. Söin grilliruokaa kertakäyttölautaselta ja kokosin palapeliä taivasalla. Katselin, kun miehet lämmittivät rosvopaistille hiekkakuoppaa. Monta päivää kului aika vähällä kännykän käytöllä, mikä oli muuten ihanan virkistävää. Miksi siihen vempeleeseen onkin normaali arjessa hitsautunut niin kiinni? Kun ilmankin pärjää.
Mun mieli tyhjentyi tällä reissulla. En muista koska viimeksi oman pään sisällä olisi ollut näin hiljaista. Ihan kuin joku olisi tipauttanut ylimääräiset ajatukset pois ja tilalle tullut jonkinlainen tyyneys. Toivotaan, että tämä fiilis kestää mahdollisimman pitkään.
Mutta.
Haisen kastemadon, järvikaislan ja jauhomakkaran kummalliselle sekoitukselle. Olen istunut monta päivää puuceessä. Koko keho on täynnä toinen toistaan punaisempia ja turvonneempia hyttysenpuremia. Puolet niistä on raavittu ruvelle. Järvivedelle pesty tukka on vihreä. Naama muistuttaa itävää varhaisperunaa ja pää on turvonnut pallohallin kokoiseksi. Enkä edes uskalla arvailla, mitä tämä mönjä on kynsien alla. Olemus on yhtä viehättävä kuin maksamakkara iltapalapöydässä.
Mun juhannus ei tänäkään vuonna ollut kevyt ja raikas – mutta sitäkin rentouttavampi.
Niinkuin varmaan monella muullakin, mun juhannus ei ollut kovinkaan kevyt. Siihen ei tänä(kään) vuonna kuulunut nurmikkotreenit tai salaatin syöminen, eikä liiemmin vedenkään juonti. Sen sijaan viini, mansikkakakku, grillipihvi tulivat kyllä tutuksi. Onnittelut niille, joiden kesäjuhlat sujuvat normaalien rutiineiden mukaan; meikäläisellä lähtee näissä tilanteissa mopo käsistä.
Kotiin tullessani tuntui, että tekisi mieli kuurata itsensä juuriharjalla ja juosta taloa ympäri kunnes lonkeron värinen hiki puristuisi pois huokosistani. Ostin kaupasta mahdollisimman julman kasvonaamion, ja toivon sen irroittavan vähintään kolme ihokerrosta naamastani. Söin sitä salaattia ja tarjosin kuivuneelle keholleni litran vettä. Vielä ei ole auttanut. Edelleen näytän marinoidulta supikoiralta.
Ehkä tämä on sitten se rentoutumisen hinta. Mutta voi olla, että maksan sen lopulta ihan mielelläni. Rentoutunut pää on joskus jopa parempi saavutus, kuin fressinä säilynyt olotila. Jaksaa sitten taas paremmin palata ruotuun, kun henkinen akku on ladattu täyteen.
Mites teidän juhannus? Pysyittekö ruodussa vai menikö kuten mulla?
Edellinen juttu:
Oodi tisseille
***
Lue myös nämä:
Hotel Sveitsi – naisten irtiotto arjesta
Näitä et myönnä tekeväsi – mutta teet kuitenkin
*****
Seuraa blogia: Facebook @parastaennenblogi, Instagram @parasta_ennen