Instagram vs todellisuus

Mulle on kehittynyt paha tapa selata Instagramia iltaisin. Himmennän kännykän näyttöä, jotta makuuhuoneessa hohkaava sininen valo ei paljastaisi tätä someaddiktiotani. Vielä pari profiilia ja muutama hästäg, sitten kyllä menen nukkumaan! Puoli tuntia myöhemmin olen edelleen uponneena tuohon täydelliseltä vaikuttavaan illuusiomaailmaan.

Ihailen instatilejä, joiden feedi on yhteneväinen ja selkeää teemaa noudattava. Tällaista tiliä selatessa tulee jotenkin harmoninen olo ja näin puoli perfektionistinä nautin suunnattomasti siitä saumattomuudesta. Kaikki sopii yhteen, kynsilakkaa ja taustan kukkapenkkiä myöten. Toinen mistä tykkään, on monipuoliset kuvakulmat ja asennot. Yhden naaman selfiet on niin menneen talven lumia! Arvostan ihmisiä, jotka näkevät vaivaa erilaisten kulmien ja poseerausten eteen. Vaikka kuvissa olisikin aina sama tyyppi, tuo vaihtelevuus kivasti särmää kuviin.

Souteletko sä ulapalla ja istutko useinkin heinäpellossa?

Usein olen jopa vähän kateellinen. Miksei munkin keittiön pöytäliina mätsää mun luomiväriin? Missä on mun ihanat tyllimekot ja merkkilaukut? Ja miten nämä ihmiset voivat koko ajan olla jossain soutelemassa tai vehnäpellolla haahuilemassa? Ja se vielä suurempi kysymys: miten siellä pellolla on aina sattumalta joku, joka osaa näpsäistä susta sen täydellisen valokuvan? Ei mun mies tai kukaan muukaan lähtisi mun kanssa soutamaan ulapalle vain ”koska mä haluan ottaa kuvan, missä istun veneen nokassa heinähattu päässä”.

Täydellisesti yhteensopivat vaatteet – ei vaan mun vaatekaapissa

Onhan se aika helppo laittaa siihen pöydälle nätti kimppu kukkia ja näin lavastaa vähän taustaa. Mutta mistä ne ihanat vaatteet tulevat? Ja kun ne vielä aina sopii keskenään, jopa niihin 4 kuukautta sitten julkaistuihin kuviin. Onko kaikkien muiden vaatekaappi värikoodattu? Mun vaatekaappi on urbaani sekoitus lainattua tai varastettua, Hennesiä ja Tokmannia. Ei niillä lumpuilla kovinkaan montaa mätsättyä asukuvaa saa. Ja ne treenivaatteet! Kun kengätkin sopii aina trikoisiin, miten se on mahdollista?? Mun on useimmiten pakko valita treenikuteet sen mukaan, mikä mahtuu tänään päälle ja mistä ei näy alushousut läpi.

Ja oletteko koittaneet, miltä tuntuu poseerata keskellä kaupunkia nojaten johonkin kerrostalon oveen ja sitten joku avaakin sen oven sisältäpäin ja nolona roikut siinä kahvassa kiinni instahymy vielä naamalla? Tai kuinka epämukavaa on seistä jossain kylmässä lammikossa haistelemassa sammakon pierua? Tuleehan näistä tilanteista hienoja kuvia, mutta en mä pysty olemaan näissä ihmeellisissä kuvaustilanteissa rentona. Tulee niin kiusaantunut olo jo pelkästään siitä, kun jäät salilla kiinni peiliselfien ottamisesta. Miten nämä toiset siihen pystyy ilman sitä akward -fiilistä?

”Ja ne ruokakuvat. Ei mun lautanen kyllä näytä samalta. Mun puuro näyttää kertaalleen syödyltä ja smoothie on usein väriltään lähempänä sellaista sekoittunutta muovailuvahapalloa kuin sateenkaarta.

 

Ihmettelen myös, mistä löytyy se aika feedin hiomiseen? Mulle käy usein niin, että illalla viimeiseksi selaan kännykän kameraa ja koitan hakea jotain julkaisukelpoista. Monesti joudun julkaisemaan jotain vanhaa tai pikaisesti näpsäisen sen yhden naaman selfien vessan oven edessä. Kyllä mäkin haluaisin panostaa tiliini, mutta en tiedä mistä repiä se siihen vaadittava tuntimäärä. Toki on varmaan niin, että tottuneet kuvaajat ja somettajat saavat homman hoidettua suht näpsäkkää kun kokemusta on takana enemmän. Ja onhan heistä osa ihan ammattilaisia asiassa, jolloin tietty resursseja on enemmän.

Instagram on hyväntuulinen sosiaalinen media, joskin vähän harhaanjohtava

Instagram on sosiaalisena mediana mun mielestä silti se kaikista kivoin. Siellä on toistaiseksi säilynyt sellainen puhdas hyväntahtoisuus eikä sellaista Facebookista tuttua kyräilyä ole ainakaan mun silmiin osunut. Kuvat inspiroivat ja monesti niistä tulee hyvälle mielelle. Ja nyt kun kuvateksteihin on alettu panostaa löytää joukosta hyviäkin helmiä, joissa kuva ja teksti muodostavat toimivan kokonaisuuden. Mutta kääntöpuolena on tämä todellisuuden vääristymä: oma elämä ja arki vaikuttaa helposti niin harmaalta ja tyylittömältä. Toki Instan tarkoituksena onkin olla sellainen rinnakkaistodellisuus eikä ns. aito elämä sinne välttämättä sopisikaan.

Tykkäättekö te Instagramista? Koetteko sen todellisuuden vastaisena?

 

---

Edellinen juttu:

Ainut huono treeni on se, jonka jätät tekemättä

*****

Kuukauden TOP 5 postaukset

Nyt paljastan laihduttajan salaiset säännöt!

Ennen ja jälkeen – Laihdutus kuvina

Läskisokeus

Instagram vs. todellisuus

10 vinkkiä miten onnistut valokuvissa

*****

Seuraa blogia

Facebook @parastaennenblogi, Instagram @parasta_ennen