22.5.2018

Avaimet onnellisuuteen – tämä tekee onnelliseksi

Viimeiset kuukaudet ovat olleet varmaan mun elämäni opettavaisimmat viikot. Muutamassa hassussa viikossa olen käynyt läpi laajan tunneskaalan, aina ahdistuksesta äärimmäiseen onnentunteeseen. Solmuja on ollut päällekäin monessa asiassa ja niiden avaaminen on tehnyt yllättävän kipeää – ja niin hyvää! Vaadittiin suhteellisen jyrkkä alamäki, jotta asioille löytyi oikea perspektiivi. Piti kirjoittaa konkreettisesti paperille hyviä ja huonoja puolia, vain nähdäkseen kuinka kosketeltavia asiat oikeasti olivat. Siinä ne epäkohdat tuijottivat mua paperista – pystyin nimeämään kaikki mua ärsyttävät, harmittavat ja latistavat asiat. Ne eivät olletkaan elämää suurempia mysteerejä vaan lopulta aika pieniä ja selvitettävissä olevia asioita. Niitä oli vaan päässyt kertymään paljon.

Mistä onnellisuus koostuu? Mitä siihen tarvitaan?

Piti oikeasti pysähtyä ja miettiä, mistä se mun onni koostuu. Mitä mä oikeasti tarvitsen tähän elämään, jotta olisin onnellinen? Millaisista asioista tarvitsee päästää irti, ja mistä kannattaa pitää kiinni? Arjen kiireessä tämä monesti unohtuu ja lopulta huomaa, kuinka konemaisesti toistaa samaa kaavaa eikä enää tiedä, mistä oma onni rakentuu.

Mun onni ei koostu ulkomaanmatkoista, merkkivaatteista tai statuksesta. Se ei koostu hienoista kekkereistä tai palkankorotuksista. Siihen ei myöskään kuulu tietty kilomäärä tai vaatekoko. Sen sijaan se koostuu itsestäänselvistä asioista. Juuri niistä, joista unohtaa olevansa onnellinen.

Siitä, kuinka ystävä aidosti kuuntelee sun murheita.
Siitä, kuinka hyvä fiilis tulee hikisen treenin jälkeen.
Kesäkukkien istuttamisesta.
Että mansikkapehmis teki paluun jätskikioskille.
Kuinka uusi huulipuna on mahtavan värinen.
Siitä, kuinka puoliso keittää aamulla kahvia sullekin ja jättää sun lempikahvimukin valmiiksi pöydälle.
Miltä tuntuu kävellä paljainjaloin rantahiekalla.
Kuinka oma lapsi kirjoittaa sulle kirjeen, mihin piirtää sydämiä.
Miten hyvältä maistuu kesän ensimmäinen grilliruoka.
Kuinka huomaa selviävänsä asioista, joista ei kuvitellut selviävänsä.
Siitä, kun ylittää itsensä ja huomaa sen kannattaneen.
Kun pelastaa perhosentoukan keskeltä tietä ja siirtää sen turvaan pusikkoon.
Siitä, kun joku sun läheinen on onnellinen.
Kuinka joku sanoo, että rakastaa sua.

Lapsen onnellisuudesta voisi moni aikuinenkin ottaa oppia

Lapsen onni koostuu usein pienistä asioista. Kun syödään eväät ulkona viltin päällä tai siitä, kun saa rapsuttaa vastaantulevaa koiraa. Lapset nauttivat kiirettömyydestä, huomiosta, leikkimisestä ja kauniin värisistä kivistä. Aikuisten onni harmittavan usein muuttuu materian perässä juoksemiseksi tai ”paremman” arjen tavoitteluksi. Unohdamme ne pienet asiat – juuri ne, jotka tekevät meistä onnellisia.

Keskittykää olennaiseen. Arvostakaa pieniä asioita ympärillänne. Kukaan ei elä ikuisesti suurilla teoilla vaan ne itsestäänselvät asiat ovat niitä, jotka lopulta kantavat eteenpäin. Pitäkää niistä hyvä huoli!